Helmiahon Lännenkuntio

Kuvista kiitos VRL-04373 & SN!

Perustiedot

Virallinen nimi:	Helmiahon Lännenkuntio, "Unto"	Syntynyt:	05.01.2020 nyt 8v
Rekisterinumero:	VH20-018-0223	Rotu & sukupuoli:	Suomenhevosori
Säkäkorkeus:	169cm	Väritys:	Tummanrautias
Kasvattaja:	Helmiaho	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kouluratsastus	Koulutustaso:	Vaativa B

• SV-II 20.04.2020 pistein 29,15

• (R) KTK-II 31.05.2020 pistein 74

Entisaikojen työhevoset oli niin hyvin koulutettu, että ne ymmärsivät kulkea kotiin, vaikkei ohjastaja – syystä tai toisesta – aivan ajokunnossa ollutkaan. Unto on aivan samanlainen, viimeisen päälle luotettava, rehti suomalainen mies. Ori. Hevonen, johon voi luottaa kuin peruskallioon. Unton askel ei vapisi eikä ajatus harhaile, se tekee sen, mitä siltä odotetaan, yleensä vielä vähän enemmänkin. Se ei kuitenkaan puhu eikä pussaa, joten sinänsäkin Unto on stereotyyppinen suomalaismies. Saunaolut, lenkkimakkara ja suosikkijääkiekkojoukkue vain puuttuvat.

Unto ei ole ajohevonen, mutta varmasti toisi toisaikaisen ohjastajansa turvallisesti kotiin, mikäli olisi ajolle opetettu. Suurikokoinen raudikko on vaativan tason kouluratsu, ryhdikäs ja näyttävä sellainen, erityisesti käynnillään ja laukallaan loistava tasaisen erinomainen suorittaja. Ryhdikkyytensä lisäksi Unto kantaa itsensä hyvin polkien kunnolla alleen, se on tasaisen hyvä molempiin suuntiin. Rehellisenä, yritteliäänä ja nöyränä suomipoikana se tekee kaiken siltä pyydetyn hyvin täsmällisesti yrittäen aina parhaansa. Näin hyvin ja täsmällisesti apuihin vastaavaa hevosta saa hakea! Yhteistyöhaluisuus onkin Unton paras puoli, vaikka siinä, vähän omaa kehuen, onkin lähinnä niitä hyviä puolia.
On Untollakin, kaikessa tasaisen täsmällisessä osaamisessaan, omat heikkoutensa. Se on vähän hitaasti lämpenevä hevonen, joka vaatii pitkänpuoleiset verryttelyt, jotta kroppa on varmasti taipuisa ja erityisesti lapojen liikerata sitä mitä pitääkin. Huolimattomalla verryttelyllä Unto jää lavoistaan jäykäksi eikä taivu kyljistään kunnolla, mikä tietysti vaikuttaa kaikkiin askellajeihin sekä liikkumiseen ylipäätään. Kunnon jumppaverkka poistaa ongelman tehokkaasti, eikä aina uskoisi, että se elastisen ja taipuisan oloinen kouluratsu on alkuverryttelyjen kankea Tanssii tähtien kanssa -osallistuja.

Halailut menevät Unton kohdalla hukkaan. Orin ilmekään ei värähdä, kun sitä paijailee, rapsuttelee ja halailee, koko touhu tuntuu olevan sille yhdentekevää. Kaikki, paitsi ruoka sekä työnteko tuntuu olevan Untolle yhdentekevää, jos aivan rehellisiä ollaan. Se käyttäytyy kyllä erinomaisesti kenen tahansa käsissä, on helppo kengittää, raspata ja niin edelleen, mutta ilmeestä näkee, miten Unto käy tyhjäkäynnillä (sen omasta mielestä) pakollisten hoitotilanteiden ajan. Parasta on hoitaa Unto ripeästi ja jättää pitkät harjailut sellaisille hevosille, jotka sellaista osaavat arvostaa.
Talutettaessa Unto on enemmän hereillä, se tarkkailee ympäristöään kulkien kuitenkin rentona eikä säpsähtele rasahduksia tai toisten hevosten huuteluita. Lastaus ja purku sujuvat yksinäänkin, Unto kävelee kyytiin samalla rentoudella kuin se kävelee tarhaansa, talliin tai minne tahansa, eikä raudikko pidä matkan aikanakaan itsestään melua. Tyhjä heinäverkko saa korvat painumaan niskaa vasten, mutta sekin protesti jää siihen.

Eikä Unto kisapaikoillakaan käännä huomiota itseensä, vaikka vähän olisi aihettakin. On tämä sen verran komea ja korrekti, niin rakenteeltaan kuin liikkeiltään. Hyväpäisenä hevosena Unto käyttäytyy hälinässä samalla arvokkuudella kuin haudanhiljaisuudessakin, sen hermot tuntuvat olevan terästä ja sietokyky samaa luokkaa. Kunhan muistaa samat huolelliset verryttelyt kuin kotonakin, eikä unohda rataa, Unto on valmis hurmaamaan koulutuomariston omalla vaatimattomalla tavallaan.

Luonteen on kirjoittanut Lissu ♥

Sukutaulu

i. Luuvartti sh, rautias, 160cm	ii. Vahon Lunni sh, rautias, 161cm	iii. Lokkipoika sh, vaaleanpunarautias, 161cm
		iie. Vahon Mistell sh, ruunikko, 160cm
	ie. Luhtavilla sh, vaaleanrautias, 154cm	iei. Sotakeon Puura sh, ruunikonkimo, 158cm
		iee. Kinoskieppi sh, vaaleanrautiasrautias, 150cm
e. Malvakaneli sh, tummanrautias, 165cm	ei. Voisulo sh, voikko, 166cm	eii. Mielivalta sh, vaaleanruunikko, 164cm
		eie. Voisula sh, voikko, 155cm
	ee. Salon Karamelli sh, tummanrautias, 162cm	eei. Pomeranssi sh, tummanpunarautias, 165cm
		eee. Mäen Neilikka sh, punaruunikko, 155cm

Isälinja: Luuvartti (1)

Emälinja: Malvakaneli (1)

Jälkeläiset

tamma Haltiasalon Syysterveisiä Lännestä	syntynyt 04.09.2021	tammasta Syyn Syyssointu	jäi kotiin
ori Haltiasalon Lännenunia	syntynyt 18.11.2021	tammasta Prinsessaunia	jäi kotiin

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 2578.93
kuuliaisuus ja luonne: 1228.14
tahti ja irtonaisuus: 1350.79

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5

Päiväkirja & valmennukset

Kouluvalmennus 366 sanaa, kirjoittanut VRL-12679

Olin hakenut töihin Haltiasaloon ratsuttajan pestiin. Haastattelun lisäksi minun pitäisi paikan päällä käydä ratsastamassa yhdellä hevosella. Parkkeerasin autoni – toivottavasti luvalliseen paikkaan – tallin pihaan ja katselin ympärilleni hieman irvistellen. Suokit eivät olleet aivan lempirotuni; opiskeluaikoina olin ajanut ja ratsastanut niin monella kovasuisella suokilla, etten enää pysynyt laskuissa.

Tallin ovi avautui ja mies astui ulos, samalla kun kömmin Yariksestani. ”Sun täytyy varmaan olla Koivuniemen herra?” Kysyin häneltä ja nauroin sisäisesti vitsilleni. ”Joo, Lauri. Sä olet varmaan Lotta?” mies virkkoi ja nyökyttelin vastaukseksi, ”Katariina lupasi hoitaa sun haastattelun ja katsoo sitten, miten ratsastus sujuu.”

Katariina, melko perinteinen hevostilan emäntä, löytyi haahuilemasta ympäri tiluksia. Haastattelun aikana sujui sopivasti myös tallikierros. Pieniä päivittäisiä askareita tuntui Katariinalle löytyvän ympäri tonttia. Lopulta pääsimme tarhalle, jossa heiniään rauhaksiin nautti rautias suomenhevonen. ”Sä voisit ottaa Unton tosta, niin mennään sit sisälle”. Nappasin rohkeasti ketjunarun portinpielestä ja astelin varovaisesti, vaikkakin rohkeasti tarhaan ja orin luokse. Katariina ohjeisti laittamaan ketjun varuiksi turvan päälle.

Unto kuitenkin asteli rennosti vierelläni talliin. Ori jäi seisomaan karsinaansa, kun Katariina näytti minulle sen varusteet, jotka kannoin varmoin ottein karsinalle. Unto ei selvästikään näyttänyt varsinaisesti nauttivan harjauksesta, mutta pölly vain kävi, kun harjasin orin karvapeitettä. Varustaessa ori ei korvaansa letkauttanut eikä pullistellut satulavyötä kiristettäessä. Olin hieman jopa yllättynyt orin siivosta käytöksestä, selkeästi suomalaisestakin saattaisi siis saada ihan kelpo pelin, jos se joutuisi tekemään töitä ratsastuskoulussa tai hevosoppilaitoksessa.

Kentällä nousin orin selkään korokkeelta ja tarkastin vielä jalustimien pituuden. En luonnehtisi oria mitenkään reaktiiviseksi tai laiskaksi. Oikeastaan melko nöyräksi hevoseksi näin ensimmäisten apujen jälkeen. Ori selkeästi kuunteli ja odotti apuja, jotta tietäisi mitä tehdä. Alkuverryttelyissä kuitenkin notkeus oli kaukana ja jouduin verryttelemään Untoa pidempään kuin alkuun suunnittelin.

Verryttelyjen jälkeen lähdin katsomaan mitä ori osaa. Yllätyksekseni ori myös vaikutti olevan suhteellisen korkealle koulutettu: avo- ja sulkutaivtukset menivät hienosti, joten siirryimme laukkatyöskentelyyn. Suuri, rullaava laukka, jota sai työstettyä joka suuntaan. Myös yksittäiset vaihdot onnistuivat helposti.

Aikaa ei varmasti ollut mennyt puolta tuntia pidempään, kun totesin ettei minun kannattaisi työskennellä pidempään enää Unton kanssa, vaan siirryin loppuverryttelyihin ja niiden kautta loppukäynteihin. Katariina näytti tyytyväiseltä työskentelyyni. ”Sulla on kyllä raamikas ori, jolla on komeat liikkeet” sanoin naiselle. Hoidin Unton vielä suihkun kautta ulos ja palautin orin varusteet omille paikoilleen. Katariina lupasi olla yhteydessä, kun olisi tehnyt päätöksensä uudesta ratsuttajasta.