Tovan Merkuurio

Mersun isä on komea, musta 152cm suomenhevonen Jouhen Eros. Kun katsoo tätä oria, ei tarvitse kauaa miettiä, mistä Mersu on perinyt komean, jämäkän ratsuoriiulkonäkönsä. - isä ja poika ovatkin käytännössä kuin kaksi marjaa. Komean ulkomuodon lisäksi Mersu on perinyt isältään myös luonnetta; Jouhen Eros, jota myös Jokeksi kutsutaan, on erittäin rauhallinen herrasmies, joka kunnioittaa ihmistä eikä hötkyile turhia. Jokke on menestynyt kenttäratsu ja kilpaillut korkeimmillaan CIC1 tason kilpailuissa hyvin sijoitusprosentein. Orin ehdoton bravuuri on maastoesteet, sillä se on todella kestävä ja varma hyppääjä, joka ei kyttää  tai säikähdä erikoisiakaan viritelmiä. Rataesteet ovat myös kiva asia, mutta luonnon helmassa samoaminen ja hyppääminen on enemmän orin mieleen. Jokke ei yleensä loista kouluradalla, sillä se kulkee luonnostaan hiukan matalana eikä omaa niitä kaikista lennokkaimpia askellajeja ja ratsastajansa onkin kutsunut sitä perusvarmaksi helppo A:n suorittajaksi. Rakenteellisesti Jokke on ihanteellinen suomenhevonen, eikä omaa isoja virheitä ja se onkin kantakirjattu hienosti I-palkinnolla. Ori kilpailee edelleen ahkerasti, vaikka ikää alkaakin jo olla. Ori on kuitenkin pysynyt terveenä, eikä kertyvä ikä ole haitannut menoa, mikä maistuu edelleen. Vaikkei Jokke ole toiminut vielä varsinaisena siitosorina kuin kaksi kautta, on se Mersun lisäksi saanut 12 jälkeläistä, joista enemmistö on perinyt mustan värin lisäksi myös esterohkeutta, varmajalkaisuutta ja hyvää luonnetta.

Isänisä Saivarrus oli rautias, 146cm säkäkorkeudellaan pienhevoskokoinen ori. Saivarrus oli energinen tapaus, joka höselsi menemään minkä kerkesi. Sitä ei kärsinyt jättää minnekään ilman vahtimista tai saattoi löytää hevosensa kiipelistä. Laitumella ja tarhassa se sentään pysyi kunhan aidoissa kulki kunnon virta ja seurana oli luottoponi, vanhempi peikkoharjainen shetlanninponiruuna Mörri. Saivarrus ei missään nimessä ollut ilkeä, se vain tahtoi osallistua koko ajan kaikkeen ja olla koko ajan toiminnan keskipisteessä. Tallin porukka kutsuikin Saivarrusta läheisriippuvaiseksi. Ratsuna ori oli aika kuuma ja vaati herkkäkätisen ratsastajan, jolla riitti malttia ja rauhallisuutta. Herkkyytensä ansiosta se olikin kokeneiden hevosihmisten lemppariratsu. Saivarrus oli parhaimmillaan esteillä, sillä energisyys yhdistettynä hienoon hyppytaitoon sai sen loistamaan esteradoilla. Vaikka kooltaan ori ei ollut iso, ponnua siitä löytyi ja se ylitti vaivatta yllättävänkin isoja esteitä. Ori menestyi kilparadoilla hienosti, voittaen jopa parina vuonna suomenhevosten estemestaruuden, ja sijoittui useampana vuotena kolmen kärkeen kenttäratsastuksessa CIC1-tasolla. Tammojakin Saivarrus otti vastaan useampana vuonna, vaikka uran alkupuolella oria ei hyppyytetty, sillä se tahtoi ottaa hommasta turhia kierroksia. Jälkeläisiä se sai hienot nelisenkymmentä, jotka kaikki ovat olleet varmoja hyppääjiä. Valitettavasti Saivarruksen elämä päättyi turhan aikaisin, kun ori onnistui laitumella loukkaamaan jalkansa niin pahoin, että se oli pakko lopettaa.

Mersun isänemä oli rautias 135cm Marmorinruusu, jota perheen kesken kutsuttiin ihan vain Ruusuksi. Tämä pienikokoinen tamma on kaunis ja erittäin kiltti tapaus. Ruusu on oikea esimerkkitapaus monipuolisesta suomenhevosesta; vaikka pienen kokonsa takia se on toiminut pääasiassa nuorten ja lasten ratsuna, sen kanssa on päästy tekemään vaikka mitä. Tamma on kilpaillut niin esteillä, koulussa kuin kentässä helppo - tasolla. Lisäksi se on ajo-opetettu ja sen kanssa on käyty valjakkovalmennuksissa ja vedetty talvisin rekeä. Ja kaikki roolinsa tamma on suorittanut vankkumattomalla ammattitaidolla. Ruusu ei ole loistanut ykköstähtenä missään lajissa, mutta se on ollut korvaamaton opetusmestari ja vienyt useamman lapsi- ja junnuratsastajan korkeammalle tasolle. Tamma on asunut koko ikänsä saman perheen omistuksessa ja kun on sattunut olemaan hetki, ettei sopivan kokoista ratsastajaa ole tarjolla, on ollut aika jatkaa sukua. Ruusulla on neljä varsaa, joista ensimmäinen jäi kasvattajalle jatkamaan sukua ja loput lähtivät valloittamaan maailmaa. Jouhen Eros on ehdottomasti varsoista parhaiten menestynyt ja itseasiassa ainut täyskokoinen, muut varsat ovat jäänet pienhevosiksi. Ruusu viettelee tällä hetkellä eläkepäiviään, mutta toimii edelleen satunnaisesti myös erilaisissa tapahtumissa talutusratsuna tai ajohevosena.

Mersun emä, Tovan Helia on hieno tummanpunaruunikko ja 159cm korkea kouluratsu. Tamma menestyi nuorena hienosti nuorten laatuarvostelussa ja se palkittiinkin 4-vuotiaana parhaista askellajeista. Helia on todella näyttävä ratsu; se osaa suomenhevoseksi koota itsensä todella hienosti ja kaikki sen askellajit ovat lennokkaita ja irtonaisia. Tamma pystyy kantamaan itsensä todella hyvin myös vähän heikompi taitoisen ratsastajan kanssa. Tamma on menestynyt kouluradoilla hienosti ja napsinut tasaisen varmasti ruusukkeita kotiin. Helia on kilpaillut korkeimmillaan Vaativa B luokissa, mutta osaa yksittäin vaativampiakin liikkeitä. Tamma sai ensimmäisen varsansa jo 5-vuotiaana ja tämä varsa on myös jo ehtinyt menestymään kouluradoilla. Mersu on tamman varsoista ainoa, jonka isänä toimii kenttäratsu, mutta syykin sille on selvä. Mersu oli tilausvarsa ja varsan ostajat nimenomaan halusivat käyttää Helialle Jouhen Erosta. Vaikka Mersu ei ole perinyt emänsä kokoamiskykyä, on laadukkaat askellajit varmasti peritty äidiltä. Helia ei enää nykyään kilpaile, vaan se on siirtynyt kokonaan jalostuskäyttöön ja varsonutkin useamman menestyksekään kouluratsun.

Helian isä, Homeros on näyttävä tummanruunikko ja 159cm korkea suomenhevonen. Tämä itsevarma, välillä jopa röyhkeä ori on ollut lähestulkoon lyömätön kouluratsu. Homeroksen kanssa on ollut varsasta asti selvää, että tästä hevosesta tulee jotain suurta. Ori teetettiin tilausvarsana ja vanhemmat valittiin todella tarkkaan. Sitä on varsasta asti viety päämäärätietoisesti eteenpäin ja sen kanssa on kierretty kaikki nuorten hevosten arvostelut ja kilpailut. Homeros palkittiin sekä 3- että 4-vuotiaana parhaana askellajihevosena ja se voitti nuorten hevosten koulumestaruuden 5-vuotiaana. Kuusivuotiaasta eteenpäin sen kanssa on kilpailtu aikuisia vastaan hyvällä menestyksellä. Ori on voittanut 4 kertaa suomenhevosten koulumestaruuden, ja vain kerran se on joutunut tyytymään hopeaan. Homeros on poikkeuksellisen hyvin liikkuva suomenhevonen ja sen liikkeet ovat keränneet ihastusta laajassa piirissä. Ori on ollut erittäin haluttu myös jalostuksessa ja se on ollut monena vuonna Suomen kärkioreja lähemmäs sadalla jälkeläisellään. Sen lisäksi, että sitä on haluttu käyttää koulutammoille, oria on käytetty laajasti myös este- ja kenttäsukuisille tammoille. Homeroksen varsoja onkin nähty menestymässä monessa eri lajissa. Nykyään ori elää jo leppoista eläkeläisen elämää, eikä ota enää vastaan tammoja. Homeros on ehtinyt jo hienoon 24-vuoden ikään ja toivon mukaan sillä on vielä useita hyviä vuosia edessä.

Omenapuunkatve eli Omppu on kaunis, punarautias 158cm korkea suomenhevostamma. Ompusta kaavailtiin monipuolista kisaratsua lajiin kuin lajiin, mutta jo varhain huomattiin tamman taipuvan parhaiten kouluradoille. Tamma sijoittui kyllä 3-vuotiaana kolmanneksi estevarsojen laatuarvostelussa, mutta siitä huolimatta omistajat näkivät tammassa enemmän potentiaalia kouluradoille. Omppu lähti 5-vuotiaana koulutukseen Etelä-Suomeen ja sieltä kantautui lupaavia uutisia; ratsastaja oli sitä mieltä, että tässä on varmasti yksi lahjakkaimmista suomenhevosista mitä hänen allaan on ikinä ollut. Se on paljon sanottu kokeneelta ratsastajalta. Omppu ehti kilpailla muutamissa nuorten luokissa ennen kuin kohtalo puuttui peliin. Tamma kompuroi maastolenkillä niin pahoin, että toiseen takajalkaan tuli vakava hankosidevamma ja lähti ratsuttajalta kuntoutukseen jonkin matkan päähän, vaikka eläinlääkäri ei antanut kovin hyvää toipumisennustetta. Pitkän kuntoutuksen jälkeen tamma kuitenkin toipui ja koulutusta jatkettiin, kunnes myös toisen takajalan hankoside otti osumaa. Tässä vaiheessa omistajat päättivät, ettei tästä tule kilpahevosta ja ottivat tamman takaisin kotiin kuntoutukseen. Tämä vamma oli lievempi kuin edellinen ja Omppu kuntoutui hyvin. Sukunsa puolesta odotettiin Ompulla olevan näytettävää myös jalostuksessa, ja niinpä tamma sai jo nuorena jäädä siitoshevoseksi. Tähän mennessä sille on syntynyt seitsemän varsaa, joista Tovan Helia on ehdottomasti parhaiten menestynyt.

Sukuselvityksen on kirjoittanut Mari H. & omistaja