Huunpurema

16.07.2020 maastoestevalmennus Hiivurissa 495 sanaa, valmentajana enna

Voi vitsit minkä söpöläisen kanssa Katariina osallistuikaan valmennukseeni, Heila on kyllä niin nätti tapaus, ai että! Nuori tamma saisi vähän ottaa iisimmin kuin kaksi vanhempaa valmennuskaveriaan, mutta alkuverryttely tehtiin samalla kaavalla kuin muidenkin kanssa. Suuntasimme derbykentälle ja käveltyään koko kentän ympäri kerran, aloitettiin kevyt ravi hakien napakkaa, hyvää askelta. Heilan olemuksesta olisi voinut ajatella, että se olisi ehkä vähän hitaasti syttyvää sorttia, mutta mitä vielä, sehän paineli menemään kuin mikäkin höyryjuna. Katariina ratsasti punaruunikkoaan todella siististi ja heidän menoansa olikin ilo seurata. Takapäätä saatiin vähän yhdessä aktivoida, jotta se astuisi kunnolla alle, ja siinä olikin oma työmaansa, mutta parani koko ajan valmennuksen edetessä. Laukassa hyvä rytmi löytyi heti alkumetreiltä asti, oli kyllä virkistävää nähdä omalla moottorilla kulkeva suomenhevonen, jota ei kuitenkaan tarvinnut jarrutella. Ryhmän nuorimmainenkin otti muutaman hypyn derbykentällä verryttelyhypyiksi, mutta hyppäsi hieman matalampaa estettä kuin muut. Tämän jälkeen lähdimme metsään hyppäämään maastoesteitä.

Hyppääminen aloitettiin trakehner-haudasta, jossa haudan päällä oli iso tukki.
”Kyy tulee ensimmäisenä, tulkaa Heilan kanssa toisena. Pari ekaa kertaa voitte tulla heti Kyyn perässä, jotta se saa ihmetellä estettä kokeneemman tamman kanssa. Sit kun näyttää sujuvan, voitte tulla omaan tahtiin”, selitin Katariinalle, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Koska Heila oli 4-vuotias ja vasta opetteli kenttäratsuna olemista, oli joissakin asioissa vähän helpotettava hommaa. Heila saikin Kyyn itsevarmasta, tosin turhan vauhdikkaasta etenemisestä itsevarmuutta ja jo kahden ihmettelykierroksen jälkeen se uskalsi tulla itsenäisesti. Katariina tuki nuortaan hienosti ja antoi ylitsevuotavat kehut hyvän suorituksen jälkeen. Hieman tamma hidasteli juuri ennen estettä, mutta ratsastaja sai valettua lisää rohkeutta Heilaan, joka loppujen lopuksi suoritti oikein varmoin ottein tehtävää.
”Tosi hyvin, teille riittää, kehu sitä!” sanoin iloisesti erittäin hyvän suorituksen jälkeen.

Katariina ja Heila saivat hieman pidemmän lepotauon haudan jälkeen, kun tekivät vähän vähemmän toistoja kuin muut. Toiselle tehtävälle tullessa Heila tuntui jo odottavan, mitä seuraavaksi tehdään. Päivän toinen harjoitus oli linja, jossa oli kaksi estettä. Ensin hypättiin tukkiokseri, minkä jälkeen mentiin joko kaareva tai sitten melkein suora linja toiselle esteelle, joka oli risueste, eli esteen päällä oli risuja, joiden läpi oli tarkoitus hypätä. Muistuttelin ratsastajia siitä, että hypystä saattaa tulla odotettua isompi, jos hevoset päättävätkin hypätä myös risujen yli, eikä läpi. Heila sai taas ensin tulla kerran Kyyn perässä, mutta koska tammalta löytyi nyt aivan liikaa vauhtia, totesimme, että ehkä Heilalle parempi harjoitella nyt yksin tätä estettä. Se meinasi lähteä ylikierroksille toisen tamman käydessä niin kuumana, mutta nyt yksin tullessaan meno pysyi Heilankin osalta maltillisena. Se epäröi vähän okserille, mutta Katariinan rohkaisujen ansiosta hyppäsi senkin sujuvasti. Risuesteelle Heila teki todella kivoja hyppyjä ja oli ainut, joka ei kertaakaan hypännyt liioitellusti esteen yli. Heilaa ei risut haitanneet pätkän vertaa. Ratsukko teki pelkästään suorempia linjoja ja tahti pysyi tosi hyvänä koko ajan. Lopuksi Heila hyppäsi varmoin ottein sekä okserin että risuesteen yli, ja siihen oli erinomaista lopettaa hyppääminen tältä erää. Heilan kanssa lopetettiin valmennus tähän, eikä menty enää portaille, ettei se väsähtäessään suorittaisi puoliteholla, jolloin kaikille jäisi vain paha maku suuhun. Nuorten kanssa on tärkeää lopettaa hyviin suorituksiin aina kun mahdollista, jotta ensi kerralla on entistä varmempi ja reippaampi olo jo lähtiessä.

Päiväkirjamerkintä 384 sanaa, kirjoittajana ScrewDriver VRL-14365

Tälle päivälle oli sovittu jo viime viikolla estetreeni Heilan kanssa. Olin siis henkisesti valmistautunut ja tullut talliin laittamaan tammaa ratsuvalmiiksi ajoissa. Nyt mulla oli ainakin viisitoista minuttia ylimääräistä aikaa. Toisaalta olisi varmaan ihan hyvä vetää pidemmät alkulämpät, ihan vaan estetreenin vuoksi. Olinhan mä Heilalla ennenkin menny ja tiesin millainen se osaa olla esteillä, oli ne sitten kentällä tai maastossa. Olin lämmitellyt kentällä jo aikani, vähintään vartin, kun huomasin Katariinan nojaavan aitaa vasten kahvikuppi kädessä. Se ei ollut mua valmentamassa, ihan katsomassa vain, ja tavallaan valvomassa. Periaatteena oli, ettei yksin hypätty. Vilkutin naiselle kentän vastakkaiselta pitkältä sivulta, jossa olin Heilan kanssa kävelemässä. Tänään oli aika täydellinen sää perjantaiksi: aurinko pilkisti pilvien takaa ajoittain ja lämpötila oli noin 17 astetta. Ei siis hiostavan kuuma, muttei niin kylmä, ettei lyhythihaisessa paidassa pärjännyt.

Päästyäni tamman kanssa Katariinan luo vaihdoimme kuulumisia hetken ajan. Olin ollut tallilla viimeksi maanantaiaamuna, eikä oltu nähty tallin omistajan kanssa sen jälkeen. Rupattelun jälkeen nostin ravin. Olin ennen alkuverryttelyä kasannut kentälle kolme estettä. Yksi niistä oli tällä hetkellä pieni ristikko, jonka olin jo käynyt ravissa pariin otteeseen lämmittelyn aikana. Toinen esteistä oli noin puolimetrinen, yksinkertainen pysty. Kolmas puolestaan noin 80 senttimetriä korkea okseri. Näillä kolmella treenattaisiin tänään ihan perusjuttuja. Tammalla oli kisat tulossa ensiviikon torstaina, joten tällaisen peruspuuron kertaus ei ollut pahasta.

Aluksi kertasimme vielä ristikkoa laukassa, jonka jälkeen siirryimme pystyesteeseen. Heila kulki hyvin eteenpäin, kuten yleensäkin, ja suoritti hypytkin yllättävän hyvin. Korjasin tamman lähestymisiä muutamaan otteeseen, ennen kuin siirryimme kolmanteen harjoitukseen. Heila aloitti hyvin. Teimme muutamia ravi-käynti siirtymisiä, jotta tamma keskittyisi omaan nopeudensäätelyynsä paremmin estettä lähestyttäessä. Heilalla vaikutti tänään olevan loppumaton varasto energiaa ja vauhtia riitti vaikka muille jakaa. Tamma lähestulkoon ryntäsi esteitä päin, vaikkakin siirtymiset auttoivat sen kanssa. Tamma kulki oikein nätisti muuten ja teimme muutamat laukkaympyrät, kunnes jatkoimme vielä korkeimman esteen kanssa. Katariina nosti okserin pyynnöstäni vielä kymmenisen senttiä ylemmäs, jolloin hyppäisimme 90 senttiä. Rauhoittelin tamman laukkaa ja suuntasimme esteelle. Heila kulki oikein nätisti, kunnes vain parin metrin päässä esteestä se otti ja ryntäsi. Tamma hyppäsi sivuun ja menetin tasapainoni ja hallintani, ja mennä mätkähdin suoraan okserin päälle.

Siitähän tosiaan tuli oikein muisto tapahtumakirjaan. Ei menny niin kuin Strömsössä. Katariina soitti ambulanssin, jonka kyydillä lähdettiin suoraan sairaalaan, jossa multa paljastui vakava aivotärähdys, kolme murtunutta kylkiluuta sekä ranne ja paikoiltaan lähtenyt polvi. Seuraavan viikon kisat jäi multa välistä, enkä satulaankaan palannut vähään aikaan.

Kouluvalmennus 258 sanaa, valmentajana Minni

Ruunikko suomitamma muistutti enemmänkin rakettia kuin tasapainoista kouluratsua seuratessani sen ja ratsastajansa verryttelyä kentänlaidalta. Seurattuani ratsukon verryttelyä vielä hetken siirryin kentälle ja tervehdin ratsastajaa. Ruunikko tamma esiteltiin Heilaksi ja ratsastaja kertoi vielä pikaisesti heidän yhteiselostaan, ennen kuin ohjeistin siirtämään tamman takaisin käyntiin ja aloitimme käynnin työstämisen.

Normaalisti olisin ohjeistanut hidastamaan käyntiä puolipidätteillä, mutta Heilan kanssa halusin kokeilla erilaista taktiikkaa ja ohjalla ratsastamisen sijaan pyysin ratsastajaa tekemäänkin hidastamisen istunnallaan. Tämä vaatisi ratsukon molemmilta osapuolilta hieman enemmän, mutta voisi olla parempi tapa saada tamman hidastamaan, kun se joutuisi käyttämään hieman enemmän aivojaan. Tehtävä ei selkeästi ollut helppo kummallekkaan, mutta hiljalleen Heila alkoi ymmärtämään ratsastajansa istuntaa paremmin ja lopulta sitä oli paljon helpompi ratsastaa istunnalla.

Suunnan vaihdon jälkeen samaa kokeiltiin vielä toisessa kierroksessa, ennen kuin mukaan otettiin asettaminen ja siitä lopulta myös taivutus. Pitäessään tahtinsa rauhallisena Heilan liike oli todella kaunista ja käyntiosuuden sujuessa pyysin Heilan ratsastajaa siirtämään ratsunsa raviin istunnalla, jos siinä tilanteessa tamma ei lähtisi eteenpäin kuin mielipuoli. Tämä toimi Heilan kanssa hyvin ja tamma lähti hyvää ja tasapainoista ravia, jonka tempoa hieman kuitenkin joutui hiomaan, ennen kuin ratsukko sai tässäkin askellajissa suorittaa samat asetukset ja taivutukset. Pyrin pitämään tehtävät simppeleinä sillä halusin pitää ajatuksen hieman enemmän Heilan tempossa ja sen rauhoittamisessa, kuin itse tehtävissä, sillä rauhallinen tempo olisi kuitenkin kaiken a ja o.

Ravin jälkeen ratsukko sai ottaa välikäynnit, ennen kuin oli aika vielä hioa hieman laukkaa ja sen tempoa sekä siirtymistä laukkaan istunnan avulla. Laukkaosuus jätettiinkin tänään lyhyeksi ja vain parin hyvän kierroksen jälkeen molempiin suuntiin ratsukko sai aloittaa loppuverryttelyt samalla kun kerroin oman loppukommenttini.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalihevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!