Kunmitusjuttuja

06.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 4/50
06.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 4/50
11.07.2020, Tiiron ratsutalli, he A, 3/48
12.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 6/50
17.07.2020, Kåtnäsin tila, he A, 4/40
17.07.2020, Kåtnäsin tila, he A, 5/40
01.08.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 5/50
02.08.2020, Maldwyn, he A, 6/40
04.08.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 6/50
05.08.2020, Maldwyn, he A, 5/40
05.08.2020, Maldwyn, he A, 2/40
08.08.2020, Maldwyn, he A, 1/40
09.08.2020, Maldwyn, he A, 2/40
09.08.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 6/50
11.08.2020, Maldwyn, he A, 4/40
16.08.2020, Maldwyn, he A, 4/40
21.08.2020, Maldwyn, he A, 3/40
22.08.2020, Maldwyn, he A, 1/40
24.08.2020, Valokylän Talli, he A, 1/30
25.08.2020, Maldwyn, he A, 1/40
02.09.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 3/40
03.09.2020, Valokylän Talli, he A, 1/30
04.09.2020, Valokylän Talli, he A, 5/30
05.09.2020, Valokylän Talli, he A, 5/30
05.09.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 5/40
07.09.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 3/40
10.09.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 4/40
11.09.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, he A, 2/40
14.09.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, he A, 6/40
15.09.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, he A, 6/40
13.10.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 1/40
14.10.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 2/40
20.10.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 3/40
07.11.2020, Kilpakeskus Chermia, he A, 5/30
10.11.2020, Kilpakeskus Chermia, he A, 5/30
05.12.2020, Maldwyn, he A, 3/40
06.12.2020, Maldwyn, he A, 4/40
08.12.2020, Maldwyn, he A, 3/40
10.12.2020, Maldwyn, he A, 5/40
14.12.2020, Maldwyn, he A, 4/40
15.12.2020, Maldwyn, he A, 6/40
20.12.2020, Maldwyn, he A, 3/40
21.12.2020, Maldwyn, he A, 3/40
25.12.2020, Maldwyn, he A, 2/40
28.12.2020, Maldwyn, he A, 2/40

07.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, noviisi koulukoe yksilöille, 5/50
11.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, noviisi koulukoe yksilöille, 3/50
12.07.2020, Fellbury Stud, noviisi koulukoe yksilöille, 3/40
13.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, noviisi koulukoe yksilöille, 1/50
16.07.2020, Fellbury Stud, noviisi koulukoe yksilöille, 6/40
26.07.2020, Fellbury Stud, noviisi koulukoe yksilöille, 1/40
27.07.2020, Fellbury Stud, noviisi koulukoe yksilöille, 6/40
07.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi koulukoe yksilöille, 1/50
23.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 2/50
25.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 4/50
26.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 3/50
27.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 2/50
24.10.2020, Adina, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 2/13
02.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 7/69
02.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 2/71
04.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 6/100
05.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 9/100
05.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 2/100
06.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 10/100
09.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 1/100
09.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 5/71
10.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 4/71
10.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 1/100
12.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 2/71
13.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 6/100
14.12.2020, Holmberg, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 5/45
15.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 4/71
15.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 3/71
16.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 8/100
18.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 9/100
18.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 4/100
19.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 6/69
20.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 4/100
22.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 5/71
22.12.2020, Breawa, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 1/40
24.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 2/69
26.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 3/69
23.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 7/71
28.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 2/69
28.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 2/100
29.12.2020, Breawa, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 6/40

31.07.2020, CIC1, VSR Cup kenttä, 4/33       
16.08.2020, Sotamaalaus, KRJ - HeA tuotoskilpailu, 1/4 - tuotos     
                

Päiväkirjamerkintä 291 sanaa, omistajan kirjoittama

Sehän oli tiedetty jo hetki, että meillä alkoi olla tallit täynnä. Myös se muutama kesä sitten rakennettu kakkostalli alkoi olla täynnä. Vanhempi päätälli oli täyttynyt jo ajat sitten. Eikä asiaa helpottanut lupaus laajentamisesta, lupaus, mikä oli toteutunut; jo kahden viikon ajan olin seurannut laajennuksen rakentuvan, mikä lie luojan lykky, että ArMas oli nikkaroinnin mestari, kätevä käsistään, ei ollut insinööripaperit turhaan hankittu. Se lähes satapäinen suomenhevoslauma ei ollut saanut Laten ilmettä värähtämäänkään aluksi, kunnes käsi oli noussut käsivarttani pitkin hartialle, levännyt siinä ja kissankellojen värisistä silmistä oli heijastanut huoli.
”Maltathan odottaa hetken, me saadaan pohja valettua ylihuomenna ja kesäkuun alussa päästään rakentamaan. Ei lopu tila kesken. Vaikka eihän se haitaksi olisi, jos hillitsisit vähän niitä heräteostoksia.”

Niin. Niistä heräteostoksista. Kyllähän se mielessä kävi, ettei niiden välityshevosten selaaminen ollut ihan hyvä idea – ottaen siis huomioon että a) tila oli oikeasti vähissä b) hevosia oli jo ihan tarpeeksi c) ne heräteostokset. Mutta joku siinä tummanrautiaassa suomenhevosorissa oli vaikuttanut. Miten se oli sulautunut karsinansa varjoihin kirkkaassa kesäpäivässä, naamioituen, kuin häviten varjoihin. Kunmitusjuttuja-nimi oli lukenut kyltissä karsinassa. Enkä ollut huomannut koko oria edes ensin, en ennen kuin olin sanonut nimen ääneen, todennut kauempana olevalle Latelle että tässäpä vasta nimi. Matala hörähdys oli saanut myös Laten säpsähtämään. Ja siellä varjoissa se seisoi, katsoi maailmaa kuin kukko kanalan orrella. Ja sillä hetkellä tiesin, että siinä se oli, tämän orin veisin kotiin sanoipa ArMas mitä tahansa. Eikä sanonut. Katsoi itsekin oria, meidän Kukkoa hyvin hiljaisen vaikutuksen vallassa. Olipa todennut myös orin olevan pirun komea hevonen. Hirveästi siitä, Kukosta, ei ollut tietoa. Missä se oli ollut, mitä se oli tehnyt: vain kolmannen polven nimet, sekä kasvattaja. Hevosvälittäjältä olin saanut myyntipapereiden sekä eläinlääkärin lausunnon mukana pienen infopaketin sukulaisista.

Ja voi pojat Kukko yllätti, osasi leikiten ensimmäisen tähden kenttähommat: täydellinen kenttäratsu.

Kenttävalmennus Kukolle, 429 sanaa, kirjoittanut Sanni

Katariina Koivuniemi oli ostanut multa Hilpan velipuolen Merisimpanssin, ja jostain syystä mä olin luvannut vielä viedäkin Simpan sille etelä-Kainuuseen asti. Osittain mä halusin nähdä, minne Simppari oli menossa, ja osittain mä halusin nähdä, millaista kilpailua kansallisaarteen kasvatusrintamalla oli. Ja sitä kautta mä päädyin jotenkin lupautumaan valmentamaan paria Katariinan hevosta, "kun mä nyt kerta siellä jo olin".

Ensimmäisenä valmennettavana oli Kukko. Se oli niin hieno, että oksat pois, ja mä melkein meinasin kysyä, että mitäs jos lastattaisiin Kukko tuohon mun traileriini, jossa Simppa oli matkustanut tänne. Ihan kuin Sotamaalaus ei olisi ollut jo niin täynnä, että kohta hevosia pitäisi asuttaa meidän makuuhuoneeseenkin. Tummanrautiaan katseessa oli sitä jotain, kun Katariina lämmitteli sitä kentällä. Mä seisoskelin aidan ulkopuolella ja vaan katselin, kuinka Kukko kiilteli auringossa. Sam oli joskus mumissut jotain harakkasyndroomasta, että mä olin viehättynyt kaikesta kiiltävästä ja keräsin viehättäviä tavaroita kotipesääni. En mitään hajua, mitä se sillä tarkoitti...

Hevonen vetreytyi kivasti Katariinan alla; Sen korvat osoittivat eteenpäin ja vaikka se puksutti jo hyvällä vauhdilla eteenpäin, se ei yrittänytkään kiihdytellä, ennen kuin ratsastaja pyysi sitä tekemään niin. Olisikohan pikku-Kukko yhtä kuuliainen... Joko ori asetteli itseään luonnostaan, taikka sitten Katariina sai sen näyttämään naurettavan helpolta, mutta ratsukko kulki eteenpäin hyvässä tasapainossa ja toimi kauniissa yhteistyössä. Sainkin huomautella enemmän ratsastajan omasta työskentelystä, kuin hevosen työskentelystä. Välillä näytti siltä, että ratsastaja unohti itse keskittyä täysillä hommiinsa, kun Kukko hoiti paljon itse.

Ratsukko sai ensimmäisenä aloittaa kouluratsastuksesta, joka näytti sujuvan hyvin, ja Katariina totesi itsekin, että kouluratsastus oli Kukon parempi puoli, kun vertasi sen osaamiseen esteratsastuksella. Kouluharjoitukset jäivätkin siis vähän vähemmälle huomiolle; Epäkokonaista kenttäohjelmaharjoitusta myöhemmin rupesin vähitellen jo siirtämään ratsukkoa esteratsastuksen puolelle. Kasasin kentälle muutaman esteen sillä välin, kun Katariina piti ratsun vetreänä ja pysytteli poissa tieltäni. Kukko pääsisi tänään suhteellisen helpolla, ja saisi harjoitella enemmän hyppytekniikkaa, kuin korkeutta. Sillä oli hyvä hyppytyyli, mitä Katariinakin oli kehuskellut, mutta kulmien kanssa pääsin opastamaan ratsukkoa. Hevonen itse tuntui innokkaalta työskentelemään, vaikka sää olikin lämmin, ja itse olisin ehkä mielummin ollut kotona ottamassa aurinkoa, kuin tekemässä töitä. Ratsastajalla oli hevonen hyvin kuulolla, ja lähestyi estettä rohkeassa mutta hallitussa laukassa.

Tällä kertaa kenttäratsastus sai koostua vain koulu- ja rataesteosuudesta, ihan vain koska minulla oli edessäni pitkä ajomatka kotiin, mutta rataesteiden ohella annoin vielä vinkkejä maastoesteille sen mukaan, mitä Katariina osasi kertoa Kukosta maastoesteillä. Muutaman maastoestehypyn ratsukko sai demonstroida pihan läheisyydessä. Ori näytti olevan enemmän kotonaan maastoesteiden parissa ja suoritti näyttävästi, mutta toisaalta ei se ollut ollenkaan huonolla mallilla perinteisillä rataesteilläkään. Pitkän, joskaan ei välttämättä hirveän rankan treenin jälkeen Kukko näytti kuitenkin saavan tarpeekseen työskentelystä, ja vähitellen sen innostuskin lopahti - Katariina sai siis vähän muistutella oria siitä, kuka täällä oikeasti määräsi.

KRJ:n alaiset tuotoskisat 16.08.2020 Sotamaalauksessa tasolla HeA, 596 sanaa

Voinen sanoa, ettei minulla ollut tuon taivaallista aikomusta osallistua sunnuntaina järjestettäviin koulukisoihin Kukolla. Ensimmäinen leipätyöviikko oli nähtävästi vienyt viimeisetkin mehut ihmisestä, vaikka työstäni nautinkin kovasti (ja myönnän laskeneeni heinäkuun viimeisenä viikkona päiviä työn alkuun, nähtävästi kesäloma oli ollut pitkä. Pitkä.), ainakin siitä tehokkaasta sammun-kesken-elokuvan-hetkestä päätellen. Lauantaina täynnä uutta puhtia ollessani hyvin nukutun yön jäljiltä, ja aamukahvia juodessani kesäterassilla laiduntavia ja tarhailevia hevosiani katsellessani, jossain aivoissani oli naksahtanut – tai ehkäpä se ruuvi oli viimein löystynyt, kun hetken mielijohteesta ilmoittauduin Sotamaalauksen kouluratsastuskisoihin. Muutaman hetken olin puntaroinut hevosvalintaani, olihan minulla tallillinen niitä oikeitakin kouluratsuja, mutta muistellessani Sannin ilmettä Kukolla ratsastaessa olin kuin puoliautomaationa ilmoittanut tummanrautiaan kenttäorini kisahevosekseni. Se nuori, vajaa nelivuotias testosteronihirviön alku, joka kuitenkin kaikessa siinä äijämäisyydessään oli niin herttainen ja mukava hevonen. Ja helvetin hyvä kouluhevonen se oli kieltämättä, vaikka kenttähevoseksi se olikin laitettu. Olipahan kisakokemusta, jos ei muuta nuorelle. Mahdollisuus näyttää meidän treenaamiamme asioita, kehittymistä, osaamista ihan virallisissa kouluratsastuskisoissa.

Eikä iltapäivällä puusavotastaan palannut ArMas tuumannut asiaan mitään, kertoessani aikeistani lähteä vapaaehtoisesti aamuyöllä ajamaan kohti Kalmankaltiota ja siitä noin parikymmentäkilometriä lounaaseen olevaa Ruusujärveä, missä Sotamaalaus sijaitsi. Naputellessani Volvoni navigaattoriin annettua osoitetta kauhukseni sijaintimerkki oli poukkoillut kuin mielipuoli muutaman kerran, ennen kuin se oli asettunut paikalleen vihdoin, ja navigaattorin monotoninen naisääni oli ilmoittanut kilometrimäärän ja tuntimäärän määränpäähän. Tässä ajassa olin kerennyt huutaa kerran jos toisenkin tallissa Kukon varusteita pakkaavaa ArMasta paikalle (lievässä epäuskossa ja alkavassa ahdistuksessa), mutta tuo (lehmänhermoinen ja jokseenkin optimisti) suomalaisen miehen perikuva oli tyytynyt sukimaan vaaleaa partaansa muutaman kerran mietteliäänä, ennen kuin todennut ottavansa sen oikean luotettavan (TM) paperikartan mukaan, jos sähköinen navigaattori ei meitä perille asti ohjaisi. Ja jotain poppakonsteja ArMas oli oppinutkin vuosien varrella, sillä aamuyön epäpyhinä tunteina lastattuani Kukon traileriin ja istuessani etupenkille termari kädessä tuleva matka ei jännittänyt saatikaan ahdistanut enää.

Sotamaalauksen tallirakennuksen nähdessäni myönnän huokaisseeni syvään, enkä helpotukseltani jaksanut edes nyrpistellä ArMaan itsetyytyväisille myhäilyille siitä, että hän kyllä osaisi navigoida meidät ihan minne tahansa. Enkä ollut sitä epäillytkään. Ainakaan siinä vaiheessa enää, kun tien varressa oli lukenut kyltti, joka oli kertonut meidän saapuneen Ruusujärvelle. Ilmoittautumisen jälkeen olin työntänyt paperinipun Latelle, joka jo tottuneesti selosti aikataulua ja kanssakisaajia minulle valjastaessani Kukkoa, joka seisoi kiltisti paikallaan odotetusti; nosti kavionsa pyydettäessä ja laski päänsä suitsien laiton ajaksi. ArMaan puntattua minut ratsaille selasin vielä muutaman kerran annetut paperit ja ratasuunnitelman läpi. Yleisfiilikseltä mulla oli hyvä mieliala ja tunnelma kisaa kohtaan, Kukko vaikutti hyväntuuliselta ja rauhalliselta, rennolta ja kuuliaiselta kuten aina. Kokemusta tässä oltiin hakemassa kisatilanteista, enkä todellakaan odottanut ratsastavani voittoon näinkin nuoren hevosen kanssa. Useampaa onnenpusua myöhemmin olimme Kukon kanssa matkalla verryttelyalueelle, ja valehtelisin jos väittäisin etten olisi saanut pienimuotoista sydänhalvausta sen aivan kamalan rääkäisyn seurauksena. Muutamaa sekuntia myöhemmin aivoihini oli iskostunut, ettei äskeinen ääni ollut varsinainen rääkäisy, vaan kieunta. Kukko oli pysähtynyt mun hetkellisen jähmettymisen johdosta, ja se tuijotti pää korkealla korvat vuoroin eteen ja vuoroin mua kohden viuhuen. Hevoseni katsetta ja vaativaa kotkotusta seuraten katseeni laskeutui varsin… varsin… vaikuttavaan kukkoon, joka näytti seisovan kuin leveässä haara-asennossa yhden verryttelykenttää rajaavan puomin vieressä. Se aktuaalinen kukko kiekaisee uudestaan ja tällä kertaa en säpsähdä, mutta Kukon pää värähtää vieläkin korkeammalle, jos se on enää mahdollista. Tilanteen ironia saa suupieleni kohoamaan miltei virneeseen, kunnes tunnen hevosen allani jännittyvän.

”Etkä muuten alota tuon broilerin takia.” Mun vaativa äänensävy, liikkeellelähtöpyyntö saa Kukon heräämään sen hämmennystranssista ja liikkumaan muutaman sivuaskeleen, kunnes ori asettuu käyntiin vierasta siipikarjaa edelleen vilkuillen. Kuulen, tunnen, kuinka Kukko vetää keuhkonsa täyteen ilmaa ja hirnahtaa vieraan kukon suuntaan kuin Oikea Ori. Ilmeisesti sanonta kyllä koira koiran tunnistaa pitää paikkaansa, tai no kyllä kukko kukon tunnistaa. Sillä kertaa en kuitenkaan jäänyt ottamaan selvää oliko sanassa "kukkotappelu" mitään todentuntua, vaikka se alkuperäinen broileri meitä hetken kotkottaen seurasikin.

Päiväkirjamerkintä 364 sanaa, kirjoittajana ScrewDriver VRL-14365

Tällaista hellettä ei oltu säätiedotuksessa eilen illalla luvattu. Sanoivat, että viileä kesäpäivä, aurinko saattaisi pilkistää pilvien takaa. Ja pah! Kello oli kääntymässä kahteen iltapäivällä ja aurinko porotti korkealla taivaalla. Oli ainakin 29 astetta ja kärpänen oli lösähtänyt keittiön ikkunalaudalle kun ei helteessä jaksanut lentää pidemmälle. Olin luvannut eilen Katariinalle, että kävisin Kukon kanssa maastotreenaamassa tänään, mutta mähän en hikiajelulle tällaisessa säässä lähde. Mutta pakko se oli mennä, Katariinan kanssa ei suunnitelmia peruttu. Sen olin oppinut ihan kantapään kautta.

Mun, Kukon ja kaikkien muidenkin onneksi järvi oli vain parin kilometrin päässä ja puolet rannasta oli tähän aikaan päivästä varjossa. Uimaan me siis orin kanssa mentäisi, eikä Katariinan tarvitsisi tietää, kuinka paljon me maastossa oikeastaan treenattiin loppujen lopuksi. Eihän se olisi tulossa mukaan, sillä oli läjä papereita läpikäytävänä. Auta armias, kun kävelin puoli tuntia myöhemmin talliin. Kukas muukaan kuin Katariina, siinä seisoskeli orin karsinan edessä ja tervehti mua pirteänä kuin päivänkakkara, ja iloisena ilmoitti lähtevänsä mukaan. Tarvitsi kuulemma hikitreenin ja paperityöt voivat aina odottaa huomiseen. Olisi pitänyt arvata, että mun onni jossain kohtaa kääntyisi.

Kolme varttia myöhemmin olimme jo kävelemässä hiekkatiellä kohti tallin tonttiin kuuluvia mäkiä, joille oli raivattu pienet polut ratsukkojen käytettäväksi. Katariina kertoi energiaa puhkuen suunnitelmistaan tälle treenille oman hevosensa selästä ja mä vaan itkin hikeä Kukon selästä. Ori laahusti kaverinsa vierellä laiskahkosti ja olin ihan samalla aallonpituudella hevosen kanssa. Voi kun voitaisi olla jo järvessä polskimassa... Vietimme seuraavan tunnin ravaten ja laukaten maastoja ylös ja alas. En varmaan ikinä eläessäni ollut sellaista hien määrää omalla kehollani tuntenut ja se oli kyllä kaikkea muuta kuin hauskaa. Kukko teki kaiken mitä pyysin oikein nätisti ja ihailtavalla puhdilla, mutta nyt sekin hönki tuskaisen lämmintä ilmaa ja oli yhtä märkä kuin hiessä uitettu koira.
"Voitaisiinko hei mennä vaikka uittamaan hevoset? Tämä kuumuus alkaa käydä enemmän kuin tukalaksi", ehdotin hevosensa selässä istuvalle Katariinalle. Nainen mietti hetken (voi miksi ihmeessä?!), kunnes suostui ehdotukseen. Siispä suuntasimme ratsain noin kilometrin päässä sijaitsevalle rannalle.

Suojaisalle pikku rannalle saavuttuamme, laskeuduin satulasta ja otin sen suoraan Kukon selästä pois. Ei tee hyvää nahkaiselle satulalle ja muutenkin on kivempi uida ilman ylimääräistä painoa. Kavuttuani lyhyen itseni takaisin orin selkään, oli Kukko jo puolimatkassa veteen. Ymmärsin kyllä hevosen innon ja olin täysillä mukana kun ravasimme järveen vilvoittelemaan.

Kouluvalmennus 261 sanaa, valmentajana Minni

Tummanrautias ori käveli letkeää käyntiä ratsastajansa alla saapuessani kentälle. Tervehdin orin ratsastajaa ja jäin kävelemään heidän vierelleen, samalla kun toinen esitteli orin Kukoksi ja kertoi muutamasta ongelmasta, joita heillä oli ja joihin voisi tässä valmennuksessa keskittyä. Kerroin ratsastajalle alustavasta suunnitelmastani valmennuksen suhteen ja kun löysimme sopivan yhteisymmärryksen tulevasta, siirryin kauemmaksi ratsukon viereltä ja pyysin ratsastajaa kasaamaan ohjat tuntumalle jotta pääsimme aloittamaan.

Valmennuksen teemana olivat väistöt joten heti alusta alkaen ratsastaja sai pitää huolen, että Kukko kulki hyvää ja reipasta käyntiä eteenpäin ja oli muutenkin hyvin avuilla. Kun Kukko oli hereillä, ratsastaja sai lähteä väistättämään oriaan ensin pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle, suoristaa keskihalkaisijalla ja sen jälkeen väistättää takaisin samalle uralle, josta tehtävälle lähdettiin. Alkuun Kukon käynti meinasi olla hieman liian reipasta tehtävälle, jolloin suoristamisesta keskihalkaisijalla meinasi tulla kiireinen, mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta ratsukko löysi juuri sen sopivan tahdin tähän tehtävään.

Tehtävän toimiessa molempiin kierroksiin, sai ratsastaja siirtää Kukon raviin ja ravin temmon ollessa kunnossa, jatkettiin väistöjä siten, että ravissa tultiin keskihalkaisijalle ja vuorotellen väistätettiin suorituksen jälkeen vasemmalle ja oikealle, siten että jokaisella väistöllä suunta vaihtui. Ravissa Kukko tuntui olevan vähän paremmin ratsastajansa hallinnassa ja vaikka ori liikkuikin isosti eteenpäin, näytti ratsastaja saavan ohjattua oria paremmin väistöihin. Muutaman onnistuneen raviväistön jälkeen ratsastaja sai siirtää Kukon käyntiin ja antaa orille hetkeksi pitkät ohjat sekä vaihtaa suuntaa, ennen laukkaa.

Laukassa väistötehtävät jatkuivat edelleen ja laukassa palattiin käyntitehtävän malliin, mutta tällä kertaa väistö lopetettiinkin keskihalkaisijalle ja sitä jatkettiin laukassa aina lyhyelle sivulle ja siitä vaihtaen kierrosta. Kukko näytti olevan todella hyvä laukassa, joten tehtävä lopetettiin ensimmäiseen onnistumiseen molemmissa kierroksissa ja ratsukko pääsi omatoimiseen loppuverryttelyyn.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalihevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!