Mysteerimies

Komea ruunikkoni asteli ylväänä ulos trailerista - tai niin kävi kuvitelmissani. Todellisuudessa hieno orini oli aivan muissa ajatuksissa ja löntysteli Sotamaalauksen pihalle trailerista kuin raato. Yritin herätellä Myttyä nykimällä riimunnarusta, mutta rauhallinen ori lähes nukahti jokaisella askeleella. Huokaisin turhautuneena, sillä ainakaan kovin upeaa kuvaa ei hevoseni itsestään antanut. Kaiken lisäksi Miika oli soittanut matkalla ja kysellyt suunnitelmistani. En tietenkään voinut paljastaa miehelle, että olin ostanut suomenhevosen. Tarkoitus oli kertoa vasta vähän ajan päästä, jotta raukkaparka ei järkyttyisi liiaksi. Olinhan juuri hankkinut kaksi hevosta ennen Myttyä.

Talutin Mytyn karsinaan, joka sille oli pikkutallissa. Sotamaalauksen Sanni oli ilmoitellut muutamasta vapaasta karsinapaikasta hieman erilaisemmalla diilillä. Hevosia liikuttamalla saisi karsinapaikan hinnasta jonkin verran pois. Se sopi minulle loistavasti, sillä Sotamaalauksen suomenhevosilla olisi kunnia päästä ratsastamaan! Tyytyväisenä siihen, että sain pidettyä uusimman ostokseni kaukana Miikasta vielä hetken, olin heti ottanut puhelun Sannille ja varannut karsinapaikan. Puitteet olivat oikein riittävät ja paikka oli melko lähellä kotiani, joten jaksaisin käydä Myttyä moikkailemassa lähes joka päivä.

Suljettuani karsinan oven ja vietyäni Mytyn tavarat varustehuoneeseen niille varatulle paikalle, käännyin etsiäkseni Sannin käsiini. Meinasin kuitenkin törmätä ylikasvaneeseen ihmiseen, joka tunnettiin ehkä yleisemmin nimellä Sam. En edelleenkään osannut suhtautua mieheen kunnolla, toinen oli liian Sam. Väistin näppärästi eri reitille ja pikaisen tervehdyksen jälkeen olin jo poistumassa. Miehen kysymys keskeytti kuitenkin aikeeni. Utelut siitä, että olinko taas hankkinut uuden suomenhevosen saivat punan nousemaan poskilleni. Myönsin asian ja käännyin katsomaan miehen ilmettä. Sam virnisti, mutta päätti säästää minut enemmiltä kommenteilta. Helpotuksesta huokaisten lähdin etsimään tallin omistajatarta hänen miehensä sijaan.

Sannin kanssa keskusteltuani palasin takaisin pikkutalliin, jossa suuntasin varustehuoneen kautta Mytyn luokse. Leukani tipahti kirjaimellisesti lähes lattiaan, kun orini seisoi kerrankin uteliaana ovella ja sitä silitteli kukapa muukaan kuin Sam. Jo toinen hevonen, joka rakastuu mieheen - en tiennyt enää mitä ajatella. Hivenen hymyilin miehelle ja menin hänestä välittämättä harjaamaan Myttyä. Onnekseni Sam tajusi lähteä, sillä tilanne oli hyvin outo. Heti miehen lähdettyä vajosi ori tuttuun koomaansa. En jaksanut pohtia asiaa kuitenkaan sen enempää, vaan ripein ottein harjasin hevosta. Putsasin kaviot sekä selvitin harjan ja hännän, jonka jälkeen laitoin Mytylle suitset päähän. Ori oli todella rauhallinen ja ei välittänyt liiemmin tammoista, mutta päätin pelata varman päälle.

Kävelin Mytyn kanssa ympäri Sotamaalauksen tiluksia, jotta ori saisi kunnon jaloittelua matkustuksen jälkeen. Selkään asti nousisin kuitenkin vasta parin päivän päästä, jotta Mytty saisi kunnolla asettua uuteen paikkaan. Toki ori oli niin rauhallinen ja rento, että olisi todennäköisesti ollut ihan sinut ratsastuksen kanssa jo heti ensimmäisenä päivänä Sotamaalauksessa. Silläkin hetkellä se raahautui muutaman askeleen jäljessäni ja katseli laiskasti ympärilleen. Hymyilin hieman huvittuneena sen rennolle asenteelle - sitä ei ainakaan stressannut mikään. Omat ajatukseni sen sijaan poikkelehtivat Miikassa. Päädyin lopulta kävelytyksen aikana siihen, että kertoisin miehelle. Toinen saattaisi olla pettynyt ja kiukkuinenkin, mutta parempi heti kuin myöhemmin. Se ei olisi helppoa, mutta toisaalta maksoin Mytyn kokonaan itse, kuten sen kulutkin.

Palautettuani Mytyn karsinaan ja harjattuani sen vielä pikaisesti läpi, suuntasin kysymään Sannilta vielä liikutettavista hevosista. Naisella oli jalka paketissa kisoissa sattuneen tapaturman takia. Olin tietoinen asiasta, koska olin itse ollut toisen suomenhevoseni kanssa paikalla. Niinpä olin heti myös ymmärtänyt, miksi nainen halusi tarjota karsinapaikkoja erilaisella diilillä. Olin tarttunut siihen heti, sillä milläpä oppii enemmän kuin erilaisilla ratsuilla ratsastamalla. Mutisin vielä moikat pikkutallin ovelta Mytylle ja suljin oven.

Päiväkirjamerkintä 228 sanaa, kirjoittajana Jenna Räiskyvän Suomenhevosista

Kesän ollessa jo lopuillaan ja Katariina oli soittanut, että voisinko tulla hieromaan pari suomipoikaa, kun olivat vähän liian yksipuolisella liikunnalla olleet kesän ja nyt kun pitäisi taas treenaamaan ruveta niin olivat pojat menneet vähän juntturaan. Niinpä pilvipoutaisen päivän aloitin matkustamalla Haltiasaloon.

- Moikka! Mitäs tänne kuuluu? Kuka parka on ihan jumissa kuulemani mukaan, hihkuin käytävää lakaisevalle naiselle samalla kävellen hänen luokseen. Pari hevosta kuului olevan tallissa, joten rohkenen väittää niiden olevan ne hierottavat.
- No eihän tässä kummempaa, syksyn koitoksiin pitäisi valmistautua, Katariina vastasi samalla lopetellessaan lakaisua.
- Jaahas, haetaankos sitten Mytty sulle tohon pesupaikalle vai otatko ihan käytävällä, nainen kysyi. Hetken pohdittuani päädyimme pesupaikalle, jossa koroke olisi jo valmiina. Katariinan tuotua orin paikalle, aloitin sen käsittelyn lempeästi niskasta ja etenin siitä kaulaa pitkin kohti lapoja ja selkää. Selän kanssa menikin tovi, sillä sieltä Mytty aristeli tasaisesti pitkin.
- Onko tämän satula huollettu koska viimeksi? Lavat tuntui olevan ihan ok, mutta tää selkä tuntuu olevan arka vähän joka puolelta. Mutta ei nyt mikään ihan mahdottoman paha kuitenkaan kun ei tää kovasti pyri alta pois, totesin lopetellessani selän kanssa ja siirtyeesäni ruunikon peräpään lihaksia kohden. Takaosassa ei niin ikään ollut mitään suurempaa ongelmaa, joten palasin vielä hetkeksi orin selän pariin saadakseni sen vielä vähän rennommaksi. Melkein pari tuntia oli kulunut, kun lopettelin ruunikon kanssa. Taputtaessani oria kiitokseksi kehotin Katariinaa vielä tarkkailemaan orin liikkumista ja pitämään sen monipuolisena sekä tarvittaessa pyytämään meikäläisen uudelleen paikalle.

511 sanaa kouluratsastusta, valmentaja Bella.

Astuessani ulos autostani Haltiasalon pihalla, tunsin oikeastaan jopa jännitystä. Vuoteen en ollut käynyt kuin omilla hevosillani ratsastamassa ja pitänyt vain puolitutuille tunteja. Tänään olin kuitenkin pitämässä tuntia Haltiasalon Katariinalle, joka omisti entisen hevoseni Mysteerimiehen. Olin käynyt naista valmentamassa aiemminkin, mutta emme missään nimessä olleet erityisen tuttuja keskenämme ja lisäksi kyseessä oli kuitenkin valmennus, johon nainen tulisi juurikin kyseisen Mysteerimies -nimisen oriin kanssa. Jännitys oli odotuksen omaista, mutta samalla halusin pystyä näyttämään parhaani ja tämän tyyppisistä valmennuksista oli jo aikaa.

Olimme sopineet, että aloittaisimme kouluvalmennuksella ja saattaisin myöhemmin myös pitää ratsukolle estevalmennusta tai maastoestevalmennusta, sillä kuulemani mukaan Katariina oli innostunut kenttäratsastuksesta. Sileällä työskentely oli kuitenkin kaiken perusta, joten siitä ei ikinä ollut haittaa. Kävelin kentän laidalle, jonka jo aiemmilta käyntikerroilta tiesin, nähdäkseni ratsukon hyvässä tahdissa jo lämmittelemässä. Tervehdin Katariinaa ja kyselin samalla tämän alla rennosti liikkuvan Mytyn kuulumisia. Oli ihanaa nähdä, miten hyvältä ori vaikutti; hyvä lihaskunto ja rento olemus.

Aloitimme valmennuksen hyvin perinteisellä tehtävällä. Ratsukko sai tulla kolmikaarista kiemurauraa ja tehdä jokaiseen suoristukseen pysähdyksen. Aloitimme suoraan harjoitusravilla, koska ratsukko oli jo ehtinyt lämmitellä. Lisäksi viimeisestä kaarteesta oli tarkoitus nostaa harjoituslaukka lyhyelle sivulle ja lisätä laukkaa pitkälle sivulle. Mytty vaikutti rennolta ja tyytyväiseltä Katariinan alla, joka selkeästi osasi ratsastaa. Olikin ilo katsella ratsukon työskentelyä. Muutamaan otteeseen huomautin, että asetuksen kanssa saisi olla tarkkana; ori asettui välillä jopa liikaa. Myös pientä kuumumista oli havaittavissa ja neuvoinkin Katariinaa keskittymään myös siihen, ettei ori alkaisi liiaksi yrittämään ja sitä myötä hieman tekemään paikallaan. Tehtävän pitäisi edetä kohti seuraavaa vaihetta johdonmukaisesti koko ajan.

Katariina suoritti pyytämääni tehtävää molempiin suuntiin Mytyn kanssa sujuvasti ja pienet huomioni korjattiin nopeasti. Välikäyntien aikana Katariina kertoili lisää Mytyn sen hetkisestä elämästä Haltiasalossa.
Sen jälkeen kuitenkin pyysin ratsukon eteeni isolle keskiympyrälle ja halusin nähdä sekä koottua että lisättyä laukkaa, unohtamatta harjoituslaukkaa. Tiesin omakohtaisesta kokemuksesta, että tämänkaltaiset tehtävät saivat orin kuumumaan, koska tehtävänä oli jatkaa samaa harjoitusta pidempään. Ratsukon yhteistyö oli selkeästi melkoisen hyvä, koska ulkopuolisena seuraajana oli jopa vaikeaa huomata Mytyn kuumumista. Pienen pieni pukki lisäyksessä muistutti kuitenkin asiasta. Katariina hallitsi hevosen hyvin ja muistutin ainoastaan reaktiosta; sen pitäisi tulla melko nopeasti takaisin kootummaksi tai lisätä laukkaa selkeästi, jokseenkaan ei siltikään töksähtävästi. Kehotin tekemään paljon töitä istunnalla (kuten nainen jo tekikin), mutta myös muistamaan, että yksi kunnon pidäte on parempi kuin pari osittaista.

Kun olin nähnyt sekä koottua että lisättyä laukkaa molempiin suuntiin, annoin ratsukon kävellä pidemmin ohjin jonkin aikaa. Loppuun halusin ratsukon esittävän minulle haluamansa pätkää kouluohjelmasta. Katariina teki työtä käskettyä ja Mytty kuunteli ratsastajaansa tarkasti. Muistuttelin lähinnä olemaan vielä hieman tarkempi reiteistä ja huolellinen sen kanssa, ettei Mytyllä ollut mitään tilaisuutta jäädä polkemaan paikalleen. Vaikka kyseessä olisikin ollut vain laukkavoltti tai ravivoltti, olisi tärkeää olla koko ajan menossa eteenpäin kohti päämäärää, samalla ratsastaen kyseisessä hetkessä. Silloin ei jäisi vaikutusta siitä, että Mytty olisi jäänyt paikalleen liikkumaan.

Rata pätkän jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä loppukäynteihin. Palautteessani muistutin pienistä asioista, joista olin valmennuksenkin aikana huomauttanut. Lisäksi kehuin ratsukon yhteistyötä ja muistin myös mainita, miten upealta Mytty näytti. Oli aina ihanaa nähdä entisten hevostensa olevan elämänsä kunnossa. Kiitin lopulta valmennuksesta ja jätin ratsukon kävelemään loppukäyntejä suunnatessani itse kohti autoani. Olisi aika jatkaa matkaa.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalihevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!