Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Vaalaman Silvanus


Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi: Vaalaman Silvanus, "Pan" Syntynyt: 14.10.2018 3v 14.06.2020
Rekisterinumero: VH20-018-0199 Rotu & sukupuoli: Suomenhevosori
Säkäkorkeus: 158cm Väritys: Punarautias
Kasvattaja: Vaalama Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kenttäratsastus Koulutustaso: CIC1, vaikeustaso

•   SV-III 20.08.2020 pistein 44,8

•   KEV-II 03.09.2020 pistein 23

•   (R) KTK-II 31.07.2020 pistein 72

"Katohan tätä", Laten vaimea, normaalia korkeampi ääni oli saanut vaaleat kulmakarvat kohoamaan hieman. Ne muutamat kerrat, kun kissankellosilmät olivat tuikkineet samalla tavalla innostuksesta, pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Pian se särönäyttöinen työ_miehen puhelin oli ollut melkein nenässäni kiinni parrankarhea poski omaani vasten.
"Jaa mitä - onko tuo hev- suomenhevonen?!" Olin tuijottanut ensin näyttöä, sitten Latea järkyttyneenä. Olinhan toki nähnyt, luonnollisesti, hevosia ennenkin mutta konteksti oli sillä hetkellä ollut niin absurdi. Late näyttämässä minulle hevosta, eikä toisin päin. No, kerta se oli ensimmäinenkin näköjään.
"Aattelin että kun on kenttäpainotteinen ja lyhykänen suvultaan, vois olla hyvä lisä jalostukseen." Olin katsonut käden rapsuttavan elovenavaaleahiuksista niskaa ja sitä lievää nousevaa punaa suomalaisenkalpealla iholla Laten poskilla. Monta hämmentynyttä suukkoa myöhemmin olin ottanut yhteyttä Silvanuksen kasvattajaan Callaan, jolta sattumoisin olikin jo kaksi kenttätammaa tallissa. Ja nyt oli kolmas, ori tosin. Laten eka löytö.

Pan on siunattu sellaisilla luonteenpiirteillä, joita voisi vain toivoa olevan jokaisella kilpahevosella. Tämän lausahduksen perusteella tietenkin kaikki nyt olettavat, että Pan on mitä täydellisin ja upein hevonen, jota kilpakentät päällään kantaa. Hyvin vaatimattomasti Pania on helppo kuvailla juurikin näin. Jokaisella pilvellä on hopeareunus, sanotaan, mutta Pan kylpee tuossa hopeanauhassa.

Ylistykset sikseen. Pan on mukava hevonen, jota jokaisen on helppo käsitellä. Sen kanssa pärjää nuoremmatkin, vaikkakin orimaiset piirteet ottavat nopeasti vallan etenkin ulkosalla taluttaessa. Jos riimunnarun päässä on joku, jota Pan ei ihan koe arvoisekseen, se varmasti vie taluttajaa kuin pässiä narussa. Ei ilkeyttään, vaan lähinnä piittaamattomuuttaan. Ei sitä niinkään kiinnosta, onko se hyvä vai huono käytökseltään. Pan on kuitenkin siinä iässä, että se ymmärtää asioiden olevan itselleen helpompia, kun on yhteistyökykyinen. Näin ollen niin hoitajat, kengittäjät kuin eläinlääkäritkin saavat käsitellä Pania mukisematta.

Ratsuna Pan on sieltä motivoituneemmasta päästä. Heikompaa saattaa helposti alkaa hirvittämään pienikokoisen, mutta herkästi kuumuvan ja isoliikkeisen Panin selässä. Pan kuumuu nopeasti tehtävässä kuin tehtävässä, joten sen ratsastaminen vaatii kokemusta. Kouluradalla Panin vahvuuksia on sen näyttävät liikkeet, joissa on energiaa. Se on aika ketterä ja nopealiikkeinen, mikä tekee myös koulukiemuroista helppoa katseltavaa. Ratsastajalta se taas vaatii jatkuvaa työskentelyä ja ennakointia. Pan ei ole automaatti, joka osaisi ennustaa seuraavan tehtävän, vaan se olettaa myös ratsastajan olevan jatkuvasti sitä edellä.
Esteillä Pan vasta kuumuukin. Se on hyvin malttamaton pääsemään radalle, eikä siedä omasta mielestään turhaa jarruttelua. Hyvä puoli on Panin lahjakkuus. Vaikka ratsastaja päästäisi hevosen pitkälle ohjalle ja sulkisi itse silmänsä, Pan hyppäisi puhtaan radan. Tyyli sitten voikin olla mitä vain. Pan on loistava hyppääjä, joka vetää aina vähän korkealta ja kovaa. Ratsastajalta se tarvitsee kuitenkin tukea etenkin esteiden välissä.
Maastossa Pan on varma ratsu, eikä sitä haittaa hankalampikaan kulkureitti. Pan on välillä niin itsevarma, että ratsastajan on ihan hyvä himmata sen menoa. Maastoesteillä orin meno on pitkälti sitä samaa, kuin kentälläkin; esteet hypätään huolettomalla itsevarmuudella ja kovaa. Maastoesteillä Pan on ehdottomasti vahvimmillaan, kun ei olla rajatulla kentällä, jossa myös esteiden pienissä väleissä tapahtuu paljon. Pan ei välttämättä epäröi, vaikka ratsastaja epäröisi. Sen takia moni tutustuu maastoesteiden saloihin nimenomaan Panin kanssa. Toki tämä vaatii ratsastettavuudeltaan ennestään jo suhteellisen vahvaa pohjaa.

Pan on mielellään siellä missä tapahtuu. Siksi sen kanssa matkustaminenkin on helppoa, koska ori on avoimin mielin matkalla uusiin tilanteisiin. Kisapaikoilla se on vähän häsääjä ja olisi miellään huomion keskipisteenä jatkuvasti. Tammoille huutelu ja muu meuhkaaminen loppuu yleensä kun on päästy asettumaan aloilleen. Viimeistään lämmittelyn alkaessa Pan osaa onneksi keskittyä hyvin työntekoon.

Luonteen on kirjoittanut Cery

Sukutaulu

i. Ruurikki
sph, rautias, 147cm
ii. Aarnetti
sh, punarautias, 157cm
iii. Hentrikki
sh, tummanpunarautias, 159cm
iie. Petriikka
sh, tummanpunarautias, 155cm
ie. Kiamilla
sh, punarautias, 155cm
iei. Penhartti
sh, tummanpunarautias, 156cm
iee. Jinka
sh, punarautias, 155cm
e. Hopiavuoren Tilda
sh, rautias, 158cm
ei. Vaaheren Hupacco
sh, punarautias, 157cm
eii. Huippuheppu
sh, rautias, 159cm
eie. Outotumma
sh, rautias, 160cm
ee. Lintusalon Amilla
sh, punarautias, 151cm
eei. Varman Vietikäs
sh, rautias, 153cm
eee. Napakymppi
sh, punarautias, 153cm

Isälinja: Ruurikki (1) Emälinja: Hopiavuoren Tilda (1)

Klikkaa tästä nähdäksesi sukuselvity!

isänisä Aarnetti oli sangen komea ori, jolla oli pitkä silmille asti ulottuva liinaharja. Aarnetilta ei varsana odotettu paljoa, sillä se oli pienikokoinen ja hentorakenteinen varsana, mutta kasvaessaan ori tukevoitui ja kun sen ratsukoulutus aloitettiin saatiin huomata, että oriilla oli lahjoja niin esteille kuin kouluunkin. 3-vuotiaana Aarnetti ei kuitenkaan lahjoistaan huolimatta menestynyt nuorten suomenhevosten laatuarvostelussa eikä päässyt edes karsinnasta finaaliin. Sitä seuraavat vuodet oriin kanssa kuitenkin harjoiteltiin ahkerasti, mikä tuottikin tulosta, sillä 4-,5- ja 6-vuotis ikäluokkakilpailuissa oriin suoritukset hipoivat ikäluokkansa kärkeä. Aarnetin omistaja ei kuitenkaan ollut matkustavaista sorttia ja vaikka oriilla olisikin riittänyt lahjoja kansalliselle tasolle asti tyydyttiin sen kanssa kiertelemään aluetason kisoja lähinnä koulu-ja esteratsastuksessa, mutta sen kanssa startattiin pariin otteeseen myös kenttäkilpailuissa, joissa ei kuitenkaan sen suurempaa menestystä tullut. Oriin saavuttaessa 10-vuoden iän päätti sen omistaja ilmoittaa oriinsa kantakirjattavaksi, sillä hän oli jo saanut joitain kyselyitä tammojen omistajilta. Aarnetti kantakirjattiinkin hienosti II-palkinnolla ja lausunnossa kehuttiin sen hyviä jalka-asentoja, tyyppejä, pyöreää sopusuhtaista runkoa sekä hyvää selkätekniikkaa hypättäessä. Samaisessa lausunnossa oriin liikkeitä kuitenkin moitittiin kiireisiksi ja jäykiksi sekä jalkatekniikkaa hypättäessä puutteelliseksi. Tämä ei kuitenkaan tamman omistajia tuntunut haittaavan, sillä ori ehti astua elämänsä aikana kymmeniä tammoja ennen kuin se äkillisesti kuoli ähkyyn 16-vuoden ikäisenä. Jälkeläisilleen Aarnetti periytti hyviä tyyppejään sekä hyvää ryhtiään.

isänemä Kiamilla oli luonteeltaa hivenen levoton tammaneiti eikä tullut kovinkaan hyvin toimeen toisten hevosten kanssa. Tamma oli sen sijaan hyvin ihmisrakas, mikä näkyi lähinnä siinä että tamma oli loputtoman kärsivällinen lasten kanssa antaen näiden tehdä miltei mitä vain itselleen. Kiamilla toimi lähestulkoon kokoikänsä ratsastuskouluhevosena, joskin kokeneemmat tuntiratsastajat kilpailivat sen kanssa seurakisoissa sekä tuntiratsastajien mestaruuksissa sekä koulu-että esteratsastuksessa hyvällä menestyksellä. Tamman jäädessä eläkkeelle tuntihevosen hommista myytiin se sen pitkäaikaiselle hoitajalle, jonka luona Kiamilla sai lähinnä olla laitumella vaikka sen kanssa käytiinkin silloin tällöin maastossa ja kentällä pyörimässä, jottei tamman lihaskunto aivan kokonaan katoaisi. Tamma myöskin astutettiin kolmesti, mutta varsoi vain kahdesti, sillä sekä Kiamilla että se kolmas varsa menehtyivät viimeisessä synnytyksessä. Kahdelle elossa olevalle jälkeläiselleen tamma kuitenkin periytti hyvi tyyppejään, pyöreää runkoaan sekä tahdikkaita mutta hivenen etupainoisia liikkeitään.

Sukuselvityksen on kirjoittanut Tuulia T.

Jälkeläiset

tamma Väjen Kulttirunoja syntynyt 01.12.2020 tammasta Karhurunoja omistajana VRL-03515
tamma Väjen Auringonpalvoja syntynyt 04.12.2020 tammasta Satulinnan Aurinkoinen jäi kotiin

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet:
Nopeus ja kestävyys:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus:
Kuuliaisuus ja luonne:
Tahti ja irtonaisuus:
Tarkkuus ja ketteryys:

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla /


Päiväkirja & valmennukset

Estevalmennus 356 sanaa, valmentajana Nikki

Seuraavana esteradalla oli hauska herasilmäinen Pan. Hyppääjänä se oli kuuma ja voimakas, joten sen selässä sai kyllä olla hereillä. Tänään oli tarkoitus hypätä Panin kanssa metrikymmentä, joten olin rakentanut varsin korkean radan maneesiin; Ulkona oli nätti, hieman harmaa sää, mutta kenttä oli liian liukas estetreeniin. Joukossa oli muutama matalampi este lähinnä verryttelyä ajatellen, muutoin lähes kaikki esteet olivat lähempänä metriä tai ylikin.

Pan oli hereillä heti esteet nähdessään, ja sen askelluksessa oli hyvää pontta jo verryttelyn alussa. Ori sai kuitenkin malttaa mielensä ja lämmitellä huolellisesti, jotta se ei rikkoisi itseään korkeilla esteillä. Vapaapäivän viettänyt Pan tanssahteli ja venkoili hieman allani, se kun olisi halunnut jo radalle. Verryttely sujui esteiden välissä. Kun orin laukka tuntui irtonaiselta ja hyvältä, Pan sai hypätä matalat esteet ja tehdä taivutusharjoituksia. Raudikon häntä pyöri ja se tuntui jo nyt painavan hieman kädelle innostuksissaan. "Ota kuule ihan rauhassa", juttelin orille, joka meinasi kulkea rintakehä edellä ja kauhoi hieman ilmaa etujaloillaan yrittäessään päästä laukalle. Siitä olisi varmaan saanut ihan näppärän kouluratsun, jos se osaisi tehdä samoja juttuja ilman esterataa nenänsä alla.

Ori oli aivan valmis, kun ohjasin sen vihdoin korkean radan matalimmalle osalle, mistä johtuen se lähti aivan liian kovaa. Istuin syvälle satulaan ja pidättelin hevosta, kunnes Pan lopulta hidasti ja korjasi lähestymistään. Voimakas ponnistus heilautti minut hieman turhan paljon orin kaulalle, minkä vuoksi seuraava lähestyminen meni hieman pilalle. Pan meni kyllä yli, mutta täpärämmin, kuin olisin toivonut. Seuraavalle esteelle päästessä olin jo toipunut ja Pan oli paremmin hallinnassani, joten se sai näyttää, miten hieno hyppääjä se oikeasti oli; Taitoa oli vähintään yhtä paljon, kuin energiaa.

Taisin tuudittautua liikaa hyvään treeniin Panin kanssa, sillä vaikka se oli mennyt hurjan hyvin lähes koko ratsastuksen, nyt se alkoi kulkemaan pelkällä höyryllä, ja pääsi lähestymään pystyestettä ihan liian vauhdikkaasti, mistä johtuen Pan kielsi esteen. Se loikkasi sivulle varsin näyttävästi ja samalla pääsi eroon ratsastajastaan. Löysin itseni pudonneiden puomien joukosta selkä ja vasen sääri varsin kipeänä, mutta mikään ei tuntunut murtuneen; Selkä oli saattanut venähtää. Koska treeni kuitenkin on paras lopettaa onnistumiseen ja selkään pitää kiivetä takaisin, otin Panin kiinni ja nousin satulaan uudestaan. Hyppäsin orin kanssa enää vain matalat lämmittelyesteet, minkä jälkeen kävelin sen kanssa pitkät loppukäynnit.