Karhurunoja

Maastoestevalmennus 351 sanaa, valmentajana enna

Olin luvannut Katariinalle, että tulisin moikkaamaan kasvatteja ja samalla pitämään maastoestevalmennuksen hänelle ja Tapsalle, kun se vielä tämän vuoden puolella oli mahdollista ennen pysyviä pakkasia ja maan jäätymistä. Vierailuhan meni pitkän kaavan mukaan, totta kai. Aluksi kahviteltiin, juteltiin, ihmeteltiin maailmanmenoa ja keskusteltiin suomenhevosista ja niiden tämänhetkisestä tilanteesta. Kasvattien kuulumisten vaihtoon meni hyvän aikaa, kummallakin meistä kuitenkin oli useampi toisen kasvatti tallissaan. Yhtäkkiä tajusimme ajan vierivän vauhdilla eteenpäin. Pimeä saapuisi pian, joten oli aika pistää töpinäksi.

Tapsa oli juuri niin ihana nallekarhu kuin muistinkin. Alkuverryttelyssä se kulki tappavan tasaisesti, vähän löysästikin, joten keskityimme saamaan mesikämmeneen vähän vauhtia. Pyysin Katariinaa tekemään nopeita siirtymisiä kaikissa askellajeissa, sekä muutaman sekunnin mittaisia pysähdyksiä. Haimme takamoottoria hereille ja pakettia vähän tiiviimmäksi, nyt Tapsa kulki tapansa mukaan turhan pitkänä. Katariina teki työtä käskettyä ja verryttelyhyppyihin mennessä tamma kulki jo paljon virkeämmin. Aluksi hypyt olivat veteliä, ja ratsastaja sai tehdä kovasti töitä, jotta etenkin takapää aktivoituisi ja ponnistukset paranisivat. ”Anna vähän raippaa merkiksi, että nyt se takapää hommiin”, totesin, kun Tapsan nihkeä meno jatkui. Muutaman huomautuksen jälkeen rautias alkoi vähän herätä tähän päivään. Ryhti muuttui paremmaksi ja meno alkoi näyttää jopa ratsastukselta.

Alkuverryttelyn ja lyhyiden välikäyntien jälkeen treenasimme muutamaa isompaa tukkia, joista toinen oli sijoitettu loivaan mäkeen. Tätä hypättiin ensin ylä- ja lopuksi myös alamäkeen. Verryttelyhypyissä Tapsa ei juurikaan vaivautunut hyppäämään, mutta nyt korkeammilla esteillä se suoritti paljon paremmin. Se ponnisti napakasti ja hypyt sujuivat kerta toisensa jälkeen tasaisen hyvin. Välillä haimme ratsuun vähän reippaampaa vaihdetta, oltiin me kuitenkin maastoesteillä, eikä missään talutusratsastuksessa.

Näiden tukkien jälkeen laitoin Katariinan ja Tapsan hyppäämään muutamaa kapeampaa estettä sekä trippeliä. Teimme pientä ”radan” tynkää, eli ratsukko hyppäsi useamman esteen peräkkäin, eikä menty vain yksittäistä estettä. Tästä Tapsa alkoi saada jo vauhtia kinttuihinsa. Nyt tamma oli elementissään: maastoradalla. Sen sijaan, että Katariinan olisi pitänyt patistella ratsuaan liikkumaan eteen ja hyppäämään reippaammin, Haltiasalon emäntä sai nyt keskittyä nauttimaan hyvin liikkuvasta hevosesta ja sujuvista hypyistä. Lisäsimme rataan vielä yhden haudan ja lopuksi banketinkin. Lopputunnista Tapsa oli aivan liekeissä ja suoritti niin hyvin, ettei minunkaan tarvinnut paljoa muuta tehdä kuin ihailla ratsukon sujuvaa menoa. Tähän oli hyvä päättää tämä valmennus, kun kaikilla osapuolilla oli erinomaisen hyvä mieli.

Estevalmennus 452 sanaa, valmentajana Sanni Sotamaalauksesta

Viimeisenä ratsunani ennen kotiinlähtöä oli Tapsa. Iki-ihana Tapsa. Mä olin ottanut opikseni Jullesta, jonka varsat oli varattu nenäni edestä, ja varannut Tapsasta varsan jo hyvissä ajoin, ennen kuin se edes pääsi jalostuskäyttöön. Katariina näki siis sopivaksi heittää mut nuoren tamman selkään.
"Kokeile sen kanssa esteitä, kun sä kerran esteratsastaja olet", nainen oli todennut, kun olin päässyt Tapsan satulaan asti.
"Joskushan sen on niitäkin pakko kokeilla", se heitti vielä perään ja läppäsi rautiasta lautaselle, häviten talliin, vaikka mä yritin kuinka huhuilla, että pilailihan se.

Alkuverryttelyt sujui vähän tahmeasti. Tapsa kuunteli kyllä hyvin, mutta ei sitä oikein kiinnostanut tehdä töitä, vaan sitä sai oikeasti ratsastaa eteenpäin. Mä olin lomalla, miksi mut laitettiin työskentelemään? Onneksi Tapsa oli palkitseva hevonen, joka tuntui hyvältä ratsastaa, kun sen sai kulkemaan kunnolla. Rautias kasasi itsensä kuitenkin aivan eri tavalla, kun Katariina ilmestyi verryttelyjen loppupuolella kasaamaan esteitä kentälle. Totta kai nainen oli pilaillut siitä, ettei tamma ollut hypännyt ennen; siitä tuli melkein ihan eri hevonen, kun se tajusi, mitä hommia sille oli tänään luvassa.

Tapsan askellus oli paljon lennokkaampaa ja se kulki huomattavasti kootumpana, kuin verrytellessä. Siitä alkoi irtoamaan varsin hienoa ravia, ja se väisti pohjettakin ammattilaisen elkein. Tamman laukka ei ollut ihan yhtä harjaantunut, mutta Tapsa oli eteenpäinpyrkivä ja sen laukassa oli kiva istua. Ei se mikään Vipsu ollut vielä kuitenkaan. Rautias teki muhun loistavan vaikutuksen, enkä mä malttanut odottaa, että se alkaisi joskus aikanaan pyöräyttelemään pikku-Tapsoja maailmaan. Tarkastelin jo valmiiksi Katariinan rakentamaa helppoa esterataa, jossa oli vain muutama pystyeste, okseri ja maapuomit. Nainen selitti, että esteet saisi tulla laukassa ja sitten hidastaa raviin, johon puomien etäisyys oli laskettu.

Tapsa lähti varsin vauhdikkaasti menemään, kun pyysin siltä laukkaa, joten sain heti alkuunsa pidätellä ja säätää tamman askellusta. Rautias oli niin innokkaasti menemässä, että mahdutin radalle muutaman ympyränkin ihan vain, jotta Tapsa rauhoittuisi vähän. Matalat pystyesteet Tapsa selvitti itsevarmasti ja ilmavaralla, kuten myös okserin. Tamma ei millään tahtonut hidastaa raviin, vaan se paineli laukassa maapuomeille, ja otti näyttävän sivuloikan, kun puomit kolisivat sen jaloissa. Katariina korjasi puomit paikoilleen, joten ratsastin Tapsan taas ympyrälle, ennen kuin suunnistin puomeille uudestaan. Tällä kertaa tamma malttoi lähestyä puomeja ravissa, mutta nosteli jalkojaan liioitellun korkealle, jotta ne eivät varmasti osuisi puomeihin enää.

Muutaman kerran radan hypättyään Tapsa oli jo päässyt ylitse puomiepisodista, eikä sillä ollut enää mitään ongelmaa ravata puomit aivan tavallisin askelin. Se rupesi myös toipumaan innostuspuuskastaan, joten se oli helpompi asetella esteiden väliin. Musta tuntui, että Tapsa rupesi vasta olemaan kunnon vedossa, kun Katariina rupesi ehdottelemaan, että joko oli iltapäiväkahvin aika.
"Joo joo, mä tuun ihan kohta perässä", lupasin naiselle, joka nyökkäsi ja lähti jo talon suuntaan. Mä ja Tapsa sen sijaan suunnattiin takaisin esteradalle. Tamma sai hypätä pystyesteet vielä muutamaan kertaan ja ravata maapuomit, joiden jälkeen hidastin Tapsan käyntiin ja aloitin loppukävelyn.

Kouluvalmennus 250 sanaa, valmentajana Minni

Selvittyäni pienestä hämäännyksestäni siitä, että vaaleanrautias suomenhevonen ei ollutkaan ruuna hieman miehisestä kutsumanimestään huolimatta, pääsimme aloittamaan ratsukon kanssa työskentelemisen. Nopeasti tuli selville että ratsastaja sai tehdä paljon töitä sen suhteen, että Tapsa kantaisi itsensä, mutta ei muistuttaisi myöskään valtamerilaivaa liikkuessaan eteenpäin.

Ratsukko sai tehdä alkuun väistöjä sekä kokoamista jolla Tapsaa saatiin hieman paremmin kantamaan itseänsä. Väistöt tuntuivat myös herättelevän vaaleanrautiasta muutenkin tekemisen makuun, jolloin Tapsan oma moottori otti hieman kierroksia ja tamma alkoi suorittamaan tehtäviä hieman reippammalla askeleella. Ratsukko sai tehdä väistöjä vielä ravissakin molempiin kierroksiin ja niiden sujuessa pääsi ratsukko kokeilemaan harjoitusravi - askeleenpidennys – harjoitusravi – pysähdys tehtävää. Tamma toimi tehtävässä todella hyvin ja Tapsa lähti pidentämään askeltaan juuri silloin kuin ratsastaja sitä halusi ja se ei edes suuttunut vaikka ratsastaja testailikin hieman sen rajoja ja että miten paljon tammasta voisi saada liikettä irti.

Pysähdyksissä tamma seisoi paikoillaan kuin se olisi liimattu hiekkaan eikä se näyttänytkään siltä että se olisi lähtemässä liikkeelle ennen kuin ratsastaja antoi sille luvan. Laukkatehtäväksi ratsukko sai radalla olevat viidentoista ja kahdenkymmenen metrin laukkavoltit molemmissa kierroksissa. Tapsalla oli hyvin rullaava laukka ja tamma suorittikin tehtävää todella hyvin. Ratsastaja sai myös pidennettyä tamman laukka-askelta vaivattomasti pyytäessäni ratsastajaa kokeilemaan sitä suoralla uralla. Siinä kohtaa kun laukkavoltit olivat hyvin rullaavalla askeleella suoritettuja sekä säännöllisiä molemmissa kierroksissa sai ratsastaja aloittaa Tapsan kanssa itsenäiset loppuverryttelyt. Lopuksi annoin ratsastajalle vielä oman loppupalautteeni valmennuksen kulusta sekä siitä millainen oli näkemykseni Tapsan nykyisestä taitamisesta ennen kuin jätin ratsukolle pari kotitehtävää, joiden avulla nuo voisivat vielä hioa menoaan ja parantaa vielä entisestään tuloksiaan alkavalla kilpailukaudella.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalihevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!