Väjen Leijonasydän

ii. Julmuri oli erityisen hieno pienhevosori. Se oli ryhdikäs, hyvärakenteinen ja -liikkeinen ja se rohmusi sinivalkoisia ruusukkeita kouluradoilta aina nuorten ikäluokkakisoista hautaan saakka. Isoegoinen ori luuli varmaan olevansa ainakin 20 senttiä korkeampi ilmestys ja usein saikin hieman huvittuneita katseita pröystäilyistään. Mutta kilparadoilla sen isottelukin oli edukseen ja siellä se sai aina tuomareilta hyvää palautetta niin liikkeistään, suorituksestaan kuin näyttävyydestään. Musta, pitkäharjainen pienhevonen kilpaili pääasiassa helppo A -luokissa, mutta starttasi myös jonkin verran vaativaa B:täkin. Suomenhevosten mestaruuksiakin voittanut ori oli ahkerasti siitoskäytössä kisakausien ohella. Kaikkien harmiksi orin elämä päättyi 18-vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena.

ie. Levoton Ajatus, eli Lissu, oli kasvattajalleen suuri pettymys. Kaunotar oli astutettu sen ajan kovalla juoksijalla Poikkeuksella ja tavoitteet olivat korkealla. Sen sijaan syntyi Lissu, pieni ruunikko tamma, joka oli päivänselvä ratsu. Se hylättiin aina pitkän laukan takia, eikä kasvattajansa kovin pitkään sitä jaksanut edes yrittää saada sitä juoksemaan, kun pettymys oli niin kova. Se myytiin parilla sadalla eurolla paikalliseen ratsastuskouluun alkeistunteja kiertämään. Kun sen ratsukoulutus aloitettiin ratsastuskoulun pitäjän ja hänen ratsuttajaystävänsä toimesta, kävi hyvin nopeasti selväksi se, ettei Lissu ollut mikään tavallinen ex-ravuri. Se oli erittäin hyvä hyppäämään ja vauhtiakin löytyi, kun sen vain annettiin laukata. Tamman tuntiratsun ura loppuikin lyhyeen sen siirtyessä ratsuttajalle täysipäiväisesti koulutettavaksi ja myöhemmin kisattavaksi. Metrin luokkia hypännyt Lissu pärjäsi hienosti aluetasolla sijoittuen jokaisessa starttaamassaan luokassa. Ratsastuskoulun pitäjä myi sen lopulta ratsuttajalle hänen tyttärensä kilparatsuksi, sillä ei itse näin laadukasta tammaa raaskinut pitää tuntikäytössä.

Isän puolen sukuselvityksen on kirjoittanut omistajansa