Lakritsisydän

Symppiksen isä, Alaskanpalo on komea musta 165cm korkea suomenhevosori. Tuttujen kesken Alluksi kutsuttu ori syntyi laadukkaita ratsusuomenhevosia kasvattavalle ratsastuskoululle, josta se myytiin vuosikkaana eteenpäin. Allu osoittautui pian erittäin luonteikkaaksi pojaksi, joka näyttää heti jos jokin ei miellytä. Koulutuksen kanssa jouduttiin etenemään erittäin hitaasti, sillä pienestäkin virheestä otettiin heti roimasti takapakkia. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, sillä Allusta kuoriutui erittäin hieno, joidenkin mielestä jopa loistava, kouluratsu. Orin liikkeet ovat suomenhevoseksi todella isot ja ilmavat, ja se liikkuu todella hyvin omalla moottorilla. Ratsastajalta vaaditaan kuitenkin taitoa, sillä Allu ei anna mitään ilmaiseksi. Orin kanssa kilpaillaan edelleen ahkerasti kouluratsastuksessa ja se on edennyt aina Vaativa A tasolle asti. Hyvien kilpailusuoritusten ansiosta Allu on herättänyt myös suomenhevoskasvattajien huomion, ja se on saanut vuosittain hyvän määrän tammoja vastaan. Orin pari ensimmäistä ikäluokkaa ovat jo ehtineet kisa-areenoille ja sieltä on noussut esille useampia lahjakkuuksia erityisesti kouluratsastuksessa.

Allun isä, Pakkasenpelko on myös erittäin laadukas musta 156cm korkea koulusuomenhevonen. Orin kasvattaja näki heti varsansa potentiaalin ja päätti jättää sen itselleen. Pekku menestyi hienosti nuorten hevosten laatuarvosteluissa ja se palkittiin sekä 3- että 4-vuotiaana parhaana askellajihevosena. Kisoissa orin kanssa ei saatu niin ruusuista alkua, sillä sopivan ratsastajan löytäminen oli vaikeaa. Vaikka Pekku onkin perusluonteeltaan todella kiltti ja tulee kaikkien kanssa toimeen, ratsastaessa se oli vähän vaikea ja vaati kokeneen ja rauhallisen ratsastajan. Kun oikea ratsastaja löytyi, alkoi menestystäkin tulemaan. Pekku kehittyi vauhdilla ja starttasi ensimmäisen vaativan luokan jo 8-vuotiaana. Koulumestaruuksia kertyi kisauran aikana useampi kappale ja ori pääsi myös kantakirjaan hyvillä pisteillä. Orin päätä ei haluttu sotkea hyppyhommilla uran alkutaipaleella, joten Pekku aloitti jalostuksessa vasta 10-vuotiaana. Silloin kysyntää olikin kertynyt jo paljon ja ori sai heti ensimmäisenä keväänä 20 tammaa. Nykyään ori viettää ansaittuja eläkepäiviä kasvattajallaan, eikä ole enää pariin vuoteen ottanut vastaan tammoja.

Allun emä, Sulotaika, tuttujen kesken Taika, on oikein monipuolinen tummanruunikko 151cm korkea suomenhevoskaveri. Taian kasvattajana toimii sama ratsastuskoulu, jonne Allukin syntyi. Varsana tamma pääsi käymään nuorten hevosten laatuarvosteluissa, mutta ei kerännyt niistä mainittavaa menestystä. Taika oli nuorempana vähän hontelo ja arka, mutta iän karttuessa kertyi sekä massaa, että luonnetta. Taika toimi uransa alkuaikoina paljon eri tasoisilla tunneilla, ja se olikin monen ratsastajan lempihevonen. Tamma on herkkä, mutta kuitenkin kuuliainen ratsastaa ja lisäksi sillä on todella tasaiset askellajit. Vähän vanhempana Taika pääsi kiertämään myös jonkin verran kilpailuja, kun muutama vakiotuntiratsastaja sai luvan osallistua sen kanssa joihinkin aluetason kisoihin. Lähestulkoon aina palattiin kotiin ruusukkeiden kanssa, oli laji mikä tahansa. Vahva kolmen lajin suorittaja siis. Taika pääsi myös voittamaan muutaman kerran tuntiratsastajien mestaruuden esteratsastuksessa. Tamma siirtyi tuntikäytöstä jalostuskäyttöön 13-vuotiaana ja on ehtinyt tehdä neljä varsaa, joista Allu on ensimmäinen.

Symppiksen emä Kinuskilumous on rautiaankimo hienosti menestynyt kenttäratsu. Vaikka tamma on pienhevoskokoinen, 144cm korkea, se korvaa kisaradalla puuttuvat sentit suurella sydämellä ja loistavalla tekniikalla. Tamman hieno liike keräsi katseita jo varsana, ja ostajia olisi ollut jonoksi asti. Kinuskin kasvattaja kuitenkin piti päänsä ja piti varsan itsellään. Päätös oli oikea, sillä he ovat tammansa kanssa päässeet kokemaan hienoja hetkiä, jopa ulkomailla asti. Kuten mainittu, Kinuskilta löytyy loistava tekniikka varsinkin esteille; tamma on luonnostaan hyvä hyppääjä, varmajalkainen eikä kyttäile erikoisiakaan esteitä. Sillä on todella laadukas laukka ja tamma on myös helppo koota. Maastoradalla Kinuski on elementissään, kun se pääsee laukkamaan reippaalla tempolla ja ylittämään erikoisia esteitä. Kinuski on parin vuoden takainen kenttämestari, joka on harvinainen titteli tammalle. Lisäksi sen kanssa on käyty myös Ruotsissa ja Virossa kilpailemassa, eikä sielläkään ole huonoille hävitty. Kinuski teki ensimmäisen varsansa, Symppiksen, jo 4-vuotiaana, jonka jälkeen se on keskittynyt kilpailemaan. Tammalla on ilman loukkaantumisia varmasti vielä pari vuotta kisauraa edessä, ennen siirtymistä siitokseen.

Kinuskin isä, rautiaankimo 157cm korkea Jäätelömestari oli mestari estekentillä. Orin nuoruus ei ollut ruusuinen, kun 2-vuotiaana orilaitumella toisen hevosen potku aiheutti pahan murtuman oikeaan takajalkaan. Eläinlääkärin ennuste ei ollut kovin hyvä, ja lähtökohta oli, että orista saataisiin ehkä kevyeen harrastekäyttöön ratsu. Jäde kuitenkin taisteli todennäköisyyksiä vastaan ja neljä vuotta myöhemmin kilpaili ensimmäistä kertaa estekisoissa. Niissä kilpailuissa oli omistaja-kasvattajalla itku herkässä, vaikka suoritus itsessään päättyi hylkyyn. Jädestä kuoriutui kuitenkin todella hyvä estehevonen ja vaikka tekniikka saattoi olla välillä vähän mielenkiintoinen, orilla riitti ponnistusvoimaa ja vauhtia. Muuten Jäde on luonteeltaan erittäin määrätietoinen ja oman arvonsa tunteva. Jos se olisi ihminen, se kulkisi joka paikassa nokka pystyssä ja nyrpistelisi muille nenäänsä. Ratsuna Jäde on vauhdikas ja varmajalkainen. Esteradalla ratsastajan ainoa tehtävä on pysytellä selässä ja ohjata ori oikealle esteelle. Jäden uran kohokohta oli suomenhevosten estemestaruus, jonka Jäde voitti lopulta yhteensä kolmena vuonna. Mestaruudet herättivät myös tammanomistajat, ja ori on tähän mennessä saanut nelisenkymmentä varsaa, tavalla tai toisella vahvoja esteillä tai taipuvaisia esteratsastukseen. Ori astui viimeiset tammansa tänä keväänä ja viettää nyt eläkepäiviään.

Kinuskin emä, rautias 140cm korkea pienhevostammaVadelmavyöry oli muun sukunsa tavoin hieno kenttäratsu. Vadelma aloitti kisauransa kouluradoilla, josta se niitti hyvin menestystä. Kun tamma myytiin 6-vuotiaana, uusi omistaja huomasi hevosensa hyppylahjat ja alkoi kilpailla myös esteillä. Kun perheen teini-ikäinen lapsi kiinnostui kenttäratsastuksesta, päätettiin kokeilla josko Vadelmasta olisi siihenkin puuhaan; ja kyllähän siitä oli. Vadelmalla ei ollut kisaurallaan yhtä vahvuutta, vaan se suoritti sekä koulu-, este- että kenttäradan ongelmitta ja yritti aina parhaansa. Vadelmalla oli hyvä hyppytekniikka sekä laadukkaat askellajit, jonka lisäksi se oli luonteeltaan rohkea ja eteenpäinpyrkivä. Erikoisetkaan esteet eivät hetkauttaneet tammaa, vaan se hyppäsi kaiken yli mitä eteen keksittiin laittaa. Perheen lapsen kanssa Vadelma saavutti juniorien kenttämestaruuden kaksi kertaa ja ne jäivät sen uran suurimmiksi saavutuksiksi. Kun ratsastaja siirtyi isompiin hevosiin, Vadelma päätettiin siirtää jalostukseen. Kinuski jäi Vadelman ainoaksi varsaksi, sillä seuraavan tiineyden aikana tamma sairastui hiekkaähkyyn ja klinikalla jouduttiin toteamaan, ettei mitään ollut enää tehtävissä.

Sukuselvityksen on kirjoittanut Mari H. & omistaja