Räiskyvän Herttuatar

Päiväkirjamerkintä 17.03.2020 167 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

”Vai että tämmöinen tapaus”, totean, kun Koivuniemet tuovat pihalle valmiiksi lastauskuntoon laitetun ruunivoikon tamman. Saan vastaukseksi hymyn. Tamma, Herttuatar, katselee minua korvat hörössä, iloisen ja uteliaan oloisena, joten menen hetkeksi rapsuttelemaan hevosta, tekemään tuttavuutta, ennen lastaamista ja matkaa takaisin Takapajulaan.
”Kiltti ja utelias, todella miellyttävä, energinen ja työteliäs ratsu”, tilan emäntä kertoo samalla, kun rapsuttelemme suorastaan kilpaa Herttuattaren kaulaa, ryntäitä ja lapoja. Hevonen silminnähden nautti olostaan nuuhkien välillä pipoani ja takkiani.
”Mukavaa vastapainoa omillemme”, nauroin.

Herttuatar oli helppo lastata, pääsimme matkaan saman tien. Tämä kaveri olikin metka tapaus, monessakin mielessä; pitkästä aikaa kisattava, vieläpä kouluhevonen. Yleensä me laittelemme kenttä- tai estepelejä ratakuntoon, tai hankimme tuloksia. Mutta Herttuatarpa olikin kouludaami, aiemmin valjakkoajossa kunnostautunut sellainen. Vaativa B. Olemme selkeästi tehneet omiemme kanssa hyvää työtä, kun joku ulkopuolinen, joku Oikea Kouluhevoskasvattaja kuten Haltiasalon Koivuniemet, ottavat yhteyttä hieroakseen kisadiiliä. Muutama viestinvaihto ja puhelu myöhemmin asiat oli sovittu, ja minä matkasin traileri auton perässä Haltiasaloon hakemaan Herttuattaren Susirajaan. Ja siellä trailerissa se tamma nyt oli, mutusteli heiniä aina kun trailerin ihmettelyltä malttoi.

Päiväkirjamerkintä 25.03.2020 147 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

Tienvierustan paljasoksaisen pusikon takana on oltava jokin petoeläin, valmiina loikkaamaan pienten viattomien Tarujen kimppuun. Ainakin ratsuni kyttäämisestä ja jännittymisestä päätellen. Koeta siinä sitten itse rentoutua, kun tappelet naurua vastaan. Hyvin ammattimaista.
”No, tyttöseni, eiköhän jatketa matkaa”, totean ääneen, joskin enemmän hevoselle kuin itselleni. Jollakin tämä pidätellyn naurun aiheuttama vatsakrampin yritys pitää saada kuriin. Taru ottaa pari sivuaskelta pyytäessäni sitä kävelemään eteenpäin. Katariina oli toki kertonut, että yksinään Taru kyttää ja säikkyy, mutta jotenkin hevosen ylidramatisoitu pörinä sekä paljaan pikkupuskan karttaminen huvitti enemmän kuin sen pitäisi.

Ratsastin Tarulla vain lyhyen käyntimaaston, tamma ei oikein rentoutunut. Ensi kerralla suosiolla ne kaverit mukaan. Tammaparka oli paljon jännittyneempi kuin olin kuvitellutkaan, se tosissaan säpsähteli joka ikistä risahdusta, pakitteli, kiemurteli, ei rentoutunut juuri ollenkaan. Ei mikään menestys maastoreissuksi. Ratsastin suosiolla hetken kentällä käynti-ravityöskentelyä, jotta sain tamman rentoutumaan; paljon mukavampi hevosellekin palata talliin tyytyväisin mielin niin, ettei pusikossa vaaniva peto ole päällimmäisenä mielessä.

Päiväkirjamerkintä 30.04.2020 162 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

[Whatsapp-ääniviesti]

”Wau, mikä kisakuu! Taru on ollut iskussa, olemme tamman kanssa kiikuttaneet kisoista ruusukkeen poikineen. Kuten kerroit, laukannostot ovat selkeä ongelma-alue, vaan kyllä niitä onkin työstetty! Onni on lähes naapurista löytyvä ratsastuskoulu äärettömän pätevine opettajineen. Taru, elä viitti, et mene syömään mitään kuolaimet suussa – kiva kun pyyhit nokkasi hihaani, hei. Tarulta kans terkkuja, laitan tän ääniviestin jälkeen kuvankin, tammuska on kuule niin ylpeää uusi hieno ruusuke suitsissaan! Teimme todella hyvät avot ja sulut tällä radalla, pyysin Sarlottaa kuvaamaan, saat videonkin perään. Neljäs sija, olen ihan tyytyväinen, kolmikaarinen kiemuraura laukassa tiputti prosentteja. Mun moka, ratsastin vähän huolimattomat kaaret. Laukanvaihdot sujuivat tällä kertaa kuin tanssi! Tiedätkö, ei tätä hevosta halua edes palauttaa! Se meidän maastopusikkokin on muuten nykyään ihan okei eikä mikään hirviöpesä, kunhan Tarulla on pari heppakaveria henkisenä tukena reissussa. Voi toki olla, että ne hirviöt juoksivat karkuun siinä kohti, kun Telma puski väkisin syömään sitä puskaa Tarun tuijottaessa järkyttyneenä vierestä. Taru – joo mut soitellaan myöhemmin, alan laittelemaan Tarua matkustuskuntoon, että päästään takasin Takapajulaan.”

Päiväkirjamerkintä 01.06.2020 114 sanaa, kirjoittanut omistaja

Taru oli vihdoin saapunut takaisin Takapajulasta TM, missä se oli ollut kisauksessa useamman kuukauden ajan keskittyessäni enemmän itse kasvatushommiin kuin kisailuihin. Lissun viimeisintä ääniviestiä, videoita, kuvia kuunnellen ja katsoen olin melkein pakahtunut onnesta, niin hienosti meidän Herttuatar oli hoitanut homman kotiin – ja voittanut vieläpä useamman kisan! Todellisuudessa Taru ei ollut kerennyt olla meillä Haltiasalossa hirveän kauaa, just sen verran, että oli kerennyt asettua taloksi, kun tamma olikin ollut lähdössä taas uuteen paikkaan. Onneksemme tuo ruunivoikko kaunotar oli nopeasti sopeutuvaa sorttia, niin hienosti se luotti ihmisiin! Ja myönnän vähän nyyhkäisseenä nähdessäni Tarun rouskuttavan viimeisiä heiniään trailerissa, ja olin saanut jopa iloisen tervehdyksen, muutaman lämpimän tökkäisyn tarjotessani heti ensi alkuun porkkananpalaa. Latekin oli käynyt pyörähtämässä paikalla, taputtanut kullankeltaista kaulaa hymyssä suin, palaten minne lie puusavottaan tai peltotöihin. Tarua viedessäni tyhjillään olleeseen karsinaansa laitoin Lissulle vielä kiitosviestin, seuraavalla kerralla juhlajuomat olisivat kiitoksena kaikesta, sponsored by me luonnollisesti.

Päiväkirjamerkintä 05.06.2020 406 sanaa, kasvattaja Jennan kirjoittamana

Olin saanut Koivuniemiltä kutsun tulla viettämään viikonloppua heidän tiluksilleen, mikä kiireiltä vaan ehdin, joten kesäkuussa päätin repäistä ja lähteä Kainuuta kohti. Kaitpa nuo nyt yhden viikonlopun verran selviäisi ilman meikäläistäkin? Niinpä perjantaina tehtävän jaon jälkeen katsastin vielä autoon pakatut tarvikkeet ja lähdin sitten Kainuuta kohdin radion soittaessa listahittejä. Kun kaarsin Haltiasalon pihaan, jossa Katariina oli iloisena vastassa.

- Tervetuloa! Menikös matka hyvin? Viedään nuo sun kimpsut ja kampsut tuonne sisälle ja otetaan samalla kahvia, nainen haasteli yhteen pötköön ja vastailin jotain myöntävän tapaista nostaessani kassini olkapäälle. Kahvit saatuamme istahdimme terassille, jossa jutustelimme niitä näitä hyvän tovin ennen kuin nainen ehdotti kierrosta tallilla ja lähitiluksilla, johon suostuin ilomielin.

Tunnin kiertelyn jälkeen törmäsimme pikaisesti myös Lateen, jolla ei tosin juuri nyt ollut erityisemmin aikaa jäädä rupattelemaan. Niinpä jatkoimme matkaa laitumelle kohden, jossa kuulemma tammat olivat laiduntamassa. Laitumelta oli helppo huomata meidän Herttuatar ja Katariina vislasi myös Kultahipunkin aidalle. Taru vaikutti ärtyneeltä kun sen ruohostusta kehdattiin häiritä mutta muutoin tamma oli oma suloinen itsensä.
- Voi kun sä olet hieno, niin hyvässä kunnossa, juttelin tammalle rapsuttaessani sitä harjan tyvestä ja otsasta.
- Tossa olis Tarun riimu ja naru, sen kanssa vois lähteä vähän maastoilemaan. Mä ajattelin joka tapauksessa lähteä Leijan kanssa, niin voisit hyvin tulla sen kanssa mukaan, nainen ehdotti ja tähän tarjoukseenhan oli pakko tarttua. Pujotin tammalle riimun päähän ja talutin sen ulos Katariinan avaamasta portista. Nainen kävi hakemassa rautiaan tamman viereiseltä laitumelta ja yhtä matkaa talutettiin tammat tallille, jossa hevoset tarkistettiin ja varustettiin suitsin. Sopivan kypärän löydettyäni (omani tietysti onnistuin jättämään kotio…) palattiin tammojen kanssa tallipihaan ja noustiin kumpikin satulattomiin selkiin.

Kiersimme ratsujemme kanssa kauniissa alku illassa noin tunnin verran. Taru oli yhä miellyttävä ratsastettava, vaikka se jonkin verran kyttäilikin puskia. Leijan rauhallisuus toki tyynnytti ruunivoikon mieltä. Suurin osa matkasta kuljettiin rennossa käynnissä vieretysten, joten saatoimme Katariinan kanssa jutustella. Kyselin toki, että miten heillä oli mennyt ja sain kuulla Tarun olleen Lissun ja narrin kisattavana. Naurahdin, sillä siinäpä olikin ollut kaksikolla kummallinen kisattava kaikkien kenttäpelien seassa. Taru tarjoilikin auliisti väistöjä kun niitä muutaman kerran siltä pyysin. Ja avotaivutuskin sujui kuin vettä vain. Oli tainnut susirajalaisten tehotiimi treenailla niitäkin oikein urakalla, sillä aiemmin niiden kanssa tuntui olevan vähän epävarmuutta. Ratsastusretki päätettiin takaisin laitumien luo, sillä hevoset kuulemma saisivat olla yötä myöten laitumella. Laskeuduin portin luona tamman selästä, otin siltä suitset pois ja harjaksista ohjaamalla päästin tamman portista laitumelle. Palasimme jalkaisin tallille, jossa kumpikin pesi kuolaimet ennen suitsien ripustamista paikoilleen ennen kuin lähdimme syömään Laten grillaamia kasviksia ja kanapihvejä.

>> Kasvattajan viikonloppureissu jatkuu Hipan päiväkirjassa!

Päiväkirjamerkintä Tarun hienoudesta ja Lissun iloitkusta, 412 sanaa

”Voi Taruseni, mitä tyttö!” Katariinaa ihan nauratti, millaisella innolla ja kammottavalla lässytysäänellä minä Tarua tervehdin. Taru tervehti minua höristen, se haisteli pipoani, takkiani, käsiäni, nautiskeli rapsutuksista.
”Se kerjää herkkuja.”
”Hilijaa, Tarulla oli ikävä ja se rakastaa minua. Onko tämä liikutettu, voisin käydä selässä?”

Hyräilin itsekseni harjatessani Tarua ja puhdistaessani sen kavioita. Viime ratsastuskerrasta on vierähtänyt jokunen tovi, hyvänen aika, puoli vuotta? Nostaessani satulan ruunivoikon selkään tamma alkoi liikehtiä vähän levottomasti aiemman paikoillaan seisomisen sijaan. Rapsutin hetken hevosen kaulaan, asettelin satulan paikoilleen ja kiinnitin vyösoljet. Seuraavaksi suitset, satulavyön kiristys yksillä rei’illä, kypärä päähän, hanskat kouraan ja kentälle.

Heti verrytellessä muistikuvani Tarun ihanuudesta vahvistuivat, niin hyväntuulisena ja innokkaana tamma liikkui. Rento, suora hevonen, hyvin tuntumalla, mukavan pehmeä ja nopea reaktio apuihini. Ratsastin melko pitkät alkukäynnit ja -ravit ennen kuin hiljalleen kokosin ohjat, siirryin takaisin käyntiin ja lähdin työstämään avotaivutuksia pitkällä sivulla niin, että pitkän sivun alkuun ja loppuun ratsastin suurehkon voltin, takaisin uralle ja sitten avotaivutusta. Lyhyillä sivuilla tein joko pääty-ympyrän tai pysähdyksen ja neljän askeleen peruutuksen. Taru oli hyvin kuulolla vastaten etenkin ulkopohkeeseen erinomaisesti. Kolme avotaivutusta molempiin kierroksiin, vähän pidempi ohja, rennompi muoto ja pidempi käynti sekä paljon kiitoksia hevoselle. Hymyilin kuin idiootti, joka olenkin.
Hetken kävelyn jälkeen keräsin taas ohjat, ratsastin tamman vähän lyhyempään muotoon ja siirryin raviin. Lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle ja pohkeenväistöä takaisin uralle, ensin vasemmalle, sitten oikealle, taas vasen ja oikea. Pitkällä sivulla pohkeenväistöjen välissä temponvaihteluita ravissa. Melkein petollisen simppeleitä perustehtäviä! Eihän etuosa karkaa liiaksi? Siirtyyhän takaosa oikeasti ja väistö jatkuu myös viimeisillä askeleilla? Taru kuunteli tarkkaavaisesti, sen takaosaa ei tarvinnut erikseen maanitella mukaan, vaan hevonen liikkui aktiivisesti koko kropallaan. Ai että, miten minä nautinkaan Tarun kanssa työskentelemisestä! Ja me olemme todistetusti hyvä pari, tulihan tuossa keväällä saatua useampi ruusuke sekä kehu tuomaripaperin alareunaan.

Laukkatehtävätkin aloitin rennolla, vähän pidemmässä muodossa ratsastetussa laukassa pitkin poikin kenttää; Taru sai availla lapojaan rauhassa ja vain laukata ilman kokoamista. Rennomman laukan jälkeen ratsastin lähinnä erilaisia laukkasiirtymisiä; laukasta raviin, ravista takaisin laukkaan, käynti, käynnistä laukkaan, pari keskiympyrää vastalaukassa. Muistan tehneeni keväällä paljon töitä hätäisten laukannostojen kanssa, ja ilokseni huomasin sen työn (jota Katariina on selkeästi jatkanut!) kantaneen hedelmää; Taru innostui kyllä, muttei hätäillyt, vaan malttoi, kuunteli, odotti, joka ikisessä laukannostossa. Voi hyvänen aika miten ylpeä sitä voikaan hevosesta olla! Niin hieno pieni Taru, tuntuu, että se on kasvanut henkisesti valtavan paljon sitten viime näkemän. Enkä edes yritä väittää, etteikö itku ollut lähellä ihan viimeistään loppuverrytellessämme, kun täysin rento, luottavainen hevonen venytti hienosti eteen-alas, ja selästä laskeuduttuani kääntyi heti katsomaan minua, tönäisi hellästi käsivarteeni turvallaan.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!