Fiktion Kiiltokuva

Kouluvalmennus 251 sanaa, valmentajan Minni

Vaaleanrautias melkein ponikokoinen suomenhevonen näytti siltä että sen mielestä vauhti korjaisi kaiken. Seurasin ratsukon verryttelyä hetken ennen kuin astelin hiekalle ja tervehdin ratsastajaa. Vaihdoin tuon kanssa muutaman sanan päivän ratsusta, joka esiteltiin minulle Kiiaksi. Koska vaaleanpunarautias oli vauhdikas tapaus keskityttäisiin tänään hidastaviin tehtäviin.

Ensimmäisenä tehtävänä ratsastaja sai hidastaa Kiian käyntiä siten että tamma sai välillä melkein pysähtyä ja sen jälkeen siirtyä sulavasti hiipivän ja hitaan käynnin kautta normaaliin käyntiin ennen kuin askellusta piti taas uudelleen hidastaa. Kiia ei olisi millään halunnut alkuun taipua tehtävään, mutta hiljalleen tamma kuitenkin alkoi kuuntelemaan ratsastajansa ohjeita ja tehtävä onnistui. Kiian kävellessä hyvää ja hidasta käyntiä molemmissa kierroksissa sai ratsastaja yrittää siirtää ratsunsa mahdollisimman pienillä avuilla raviin ja sama tehtävä jatkui myös ravissa.

Kiia alkoi kuuntelemaan ratsastajansa ohjeita koko ajan paremmin joten tamman askellus hidastui yllättävän nopeasti ja sen perus ravikin oli mukavan rauhallista. Laukassa Kiia liikkui heti alusta alkaen rauhallisesti ja rennosti eikä se yrittänyt yhtään kiihdytellä askeltaan. Tehtävä ei tarvinnut montaakaan toistoa onnistuakseen molemmissa kierroksissa. Ratsastaja sai kokeilla myös ratsastaa hieman reippaampaa laukkaa, mutta tahdin nopeuttamisen piti olla koko ajan ratsastajalla hallussa. Pienten hienosäätöjen avulla ratsastaja onnistui myös saamaan Kiian liikkumaan normaalitahtia reippaammin siten että liike ei vaikuttanut liian kiireiseltä tai muutenkaan pakka ei levennyt.

Lopulta ratsukko sai aloittaa itsenäiset loppuverryttelyt, ja ratsastajan siirtäessä Kiian käyntiin kertasin vielä valmennuksen hyvät hetket ja muistutin asioista, jotka olivat auttaneet vaaleanpunarautiaan kanssa ja annoin myös pari muuta vinkkiä, joista voisi olla apua tulevissa treeneissä. Lopulta oli aika kiittää ratsukkoa valmennukseen saapumisesta sekä toivottaa onnea tulevaan ennen heippoja.

Päiväkirjamerkintä 350 sanaa, kirjoittajana Nikki

Kiia oli hyvällä mielellä lähdössä maastoon tiistaiaamuna, vaikka koko aamun oli ollut kovempaa tuulenvirettä ilmassa. Otin tamman käytävälle hoidettavaksi ja suin tamman nopeasti, Kiia kun oli vasta klipattu, niin sillä ei ollut paljoa karvaa, johon tartuttaa roskia. Vaalea tamma nyökytteli hieman ja odotti pääsevänsä töihin. Kiiaa oli mukava käsitellä silloin, kun se oli tällä tuulella, eikä ollut hermostunut mistään. Taivuttelin tamman olemaan kiltisti varustamisen ajan ja palkitsin sen muutamalla namilla, rapsuttaen Kiian harjantyveä. Puin hanskat, kypärän, ja hautauduin kaulahuiviini, jotta en jäätyisi satulaan. Puolinaku Kiiakin sai ratsastusloimen.

Maastoreiteillä oli pehmeä puuterilumi peittämässä kaiken jään alleen, joten siellä saattoi huoletta ratsastaa kovempaakin. Kiian korvat kääntyilivät edestakaisin ja sillä oli hieman vauhtia kaviossaan tuulesta huolimatta. Kenties se kulki tuulivoimalla. Otin tamman kanssa vähän ravipätkiä sekä ratsastin sitä syvemmässäkin hangessa treenatakseni sen lihaksia. Kiialle se ei ollut ongelma eikä mikään; Meillä oli välit kunnossa, joten se teki mielellään mitä pyydettiin. Saattoi sillä ehkä vahingossa olla jopa hauskaakin. Tamma ravasi ja laukkasi hangessa pätkän, kunnes siirryimme takaisin tallatulle polulle. Taputin Kiian kaulaa ja lepersin sille kuinka hieno hevonen se oli. Tamma käänsi korviaan taaksepäin ja kuunteli.

Mukava maastoretki jäi kuitenkin haaveeksi loppua kohden. Vaikka kaikki oli mennyt aivan kuin Strömsössä, nyt tuulenvire oli yltynyt entisestään ja viimein Viimatar puhalsi niin, että pienemmät puut taipuivat melkein kaksinkerroin; Ja ilman halki lensi muutama risu. Ohut, harmiton risu, mutta risu kuitenkin, ja siitä Kiia ei pitänyt laisinkaan. Vaalea tamma loikkasi ylöspäin, harhautui polulta syrjään ja koko jupakassa onnistui iskemään jalkansa johonkin, oletettavasti puunrunkoon. Kiian hätäinen ääni sattui korviin, kun jalkauduin varmasti ennätysajassa selästä ja yritin ohjista kiinnipitäen rauhoittaa tammaa. Vedin sen takaisin polulle, jossa se saisi kiinteää lunta jalkojensa alle, ja juttelin tammalle rauhoittavasti. Kun Kiia vihdoin rauhoittui, kävin tarkastamassa sen takajalan, jossa kenkä oli lähes irti. Irroitin kengän kokonaan ja lähdin taluttamaan Kiiaa takaisin tallille, jutellen sille koko matkan.

Iltapäivästä kengittäjä oli ehtinyt katsoa Kiian jalan ja totesi, että sillä oli pieni lohkeama kaviossa, mutta se oli niin ulkoreunassa, ettei se todennäköisesti aiheuttaisi mitään harmia siinä ajassa, kun se kasvaisi pois. Lohkeama vuoltiin sileämmäksi, jotta se ei lohkeaisi lisää, ja sitten Kiian jalkaan lyötiin uusi kenkä.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalihevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!