Navajan Meripihkakiitäjä

Simppeli estevalmennus, valmensi Lissu T., 520 sanaa

Pudistelen päätäni puomin kolahtaessa uudelleen. Piuku ei tosiaan tunnu olevan turhan tarkka jaloistaan, ainakaan matalammilla verryttelyesteillä.
”Hyvä laukka, ponnistus siitä mistä pitikin ja sinä olit hypyssä mukana. Mutta tuo puomi. Taas. Otahan tuo kolmen kavaletin innari tähän väliin. Eikö se tosiaan välitä nostaa kinttujaan?”
”Vasta lähempänä metriä”, kuuluu vastaus. Katariinan ohjatessa Piukun innarille käyn nostamassa sen noin kuuskytsenttisen verkkapystyn puomin paikoilleen ja korotan estettä parilla reiällä. Innari ei ole korkea, mutta peräkkäiset hypyt saavat Piukun tsemppaamaan, eikä se kerää kavaletteja mukaansa samalla innolla kuin se on yksittäisiltä esteiltä ottanut puomikosketuksia.
”Hyvä linja ja sujuva innari, hyvä te! Ruvetaan töihin. Kuten huomaat, pitkällä sivulla on kolme pystyä, kaikki nyt sen seitkytsenttiä, esteet kolmen laukka-askeleen välillä. Lähdetään liikkeelle sillä, haetaan väliin vielä neljäs laukka-askel parin kolmen askeleen hyppykerran jälkeen.”

Katariina ratsasti hyvän linjan ensimmäiselle esteelle, Piukun laukka oli reipasta ja etenevää, ponnistuspaikat siinä missä niiden pitikin olla. Tamma vain ei edelleenkään oikein nostellut kinttujaan, kunhan roikotteli niitä, mikä näkyi (ja kuului) puomikosketuksina. Puomit kuitenkin pysyivät paikoillaan. Nostin keskimmäisen esteen 80cm korkeuteen ennen ratsukon seuraavaa suoritusta. Ensimmäiselle esteelle Piuku teki taas roikkojalkahypyn, samaten toiselle esteelle, ottaen ylimmän puomin mukaansa etusillaan. Tamma reagoi toivotulla tavalla; toinen este olikin ollut korkeampi kuin se oli olettanut, ja nyt se korjasi hyppyään viimeiselle esteelle nostaen jalkojaan paremmin. Jes!
”Hyvä, nyt sama neljällä laukka-askeleella. Pysytään tässä korkeudessa, josko Piuku vaikka vähän vakavoituisi, vaikkei estekorkeus ole sitä mitä arvon tamma toivoisi.”

Liekö estekorkeus, äskeinen reilumpi puomikosketus vaiko Katariinan pyytämä lyhyempi laukka syynä, mutta Piuku vaikutti turhautuneena. Se huiski ärtyneen oloisena hännällään, puski hieman oikealla lavallaan eivätkä hypyt Katariinan korjauksesta huolimatta osuneet esteen keskelle, vaan oikeaan reunaan. Lisäksi tamma koetti kiihdyttää vauhtiaan etenkin toisen esteen jälkeen. Katariina kuitenkin pysyi tyynenä, jarrutti hienosti istunnallaan sekä puolipidättein tehden muutaman suuren voltin kolmannen esteen jälkeen.
”Hyvä, se sujui paljon paremmin kuin ensimmäinen kerta, eikä Piuku kolautellut! Se puskee aika vahvasti lavallaan, korjasit linjan todella hyvin siihen nähden, mihin hevonen oli teitä viemässä. Hölkkäilkäähän hetki, teen tästä pätkästä kaksiesteisen.” Siirrän keskimmäisen esteen kokonaan pois muuttaen näillä tolpilla ja puomeilla kolmannen esteen okseriksi. Lisäksi siirrän ensimmäistä estettä vähän lähemmäs; väli on nyt viiden laukka-askeleen linja. Korotan molemmat esteen 90cm korkeuteen.
”Ne on nyt ysikyt molemmat. Viisi laukka-askelta, tule ihan normaalissa sujuvassa laukassa. Sitten, jos tamma tuntuu hyvältä, otetaan neljällä askeleella.”

Piuku kuitenkin kiihdytteli Katariinasta välittämättä harppoen estevälin omin lupineen neljällä laukka-askeleella. Ensimmäiselle esteelle Piuku ponnisti vähän kauempaa kuin Katariina oli odottanut, eikä nainen täysin ehtinyt hyppyyn mukaan, mikä osaltaan mahdollisti Piukun omaehtoisen laukansäätelyn. Okserilla Katariina kuitenkin oli hypyssä mukana. Toisella suorituskerralla Piuku yritti samaa, siinä kuitenkaan onnistumatta; Katariina oli hereillä ja tilanteen tasalla pitäen huolen, ettei ratsunsa hyppyihin ennen aikojaan tai jättänyt askelia väliin.
”Eiköhän me jätetä se neljä askelta väliin tällä kertaa. Ratsasta Piukua rennoksi, ja ota tuo pysty yksittäisenä, ettei homma lopu tämmöiseen hampaiden kiristelyyn. Hyviä korjauksia sinulta, ja kyllä Piukultakin, sen jalkatekniikka parani heti kun esteet nousivat. Voi tamma, luulisi, että kintut nousevat pienemmilläkin esteillä sen ensimmäisen kolautuksen jälkeen!” Hetken ravi- ja laukkatyöskentelyn jälkeen Katariina ohjasi Piukun pystyesteelle, ja ilokseni ratsukko teki hallitun, siistin suorituksen ilman lapa edellä punkemisia tai muitakaan asiaan kuulumattomia askelkuvioita. Hyvästä suorituksesta oli luonteva päättää tämänkertainen simppeli estetreeni.

Lissu et Piuku maastoesteillä, 283 sanaa

Viime kerralla olin pitänyt Katariinalle ja Piukulle estetreeniä, tällä kertaa istuin itse tamman satulassa verrytellen maastoesteitä. Tamma liikkui mukavasti omalla moottorillaan vaikuttaen ihan hyväntuuliselta, mikä oli aika huvittava kontrasti siihen tallikäytävällä seisseeseen hapannaamaan, jonka koko olemus oli ollut yksi hirvittävän suuri ”evvk painu kotias siitä”.
Yllätyn iloisesti, kun Piuku nostelee jalkojaan jo pienillä verryttelytukeilla sekä risuesteillä.
”Täähän hei nostaa koipensa, vaikkei esteillä ole korkeutta juuri mitään!”
”Kyllä se maastoesteillä”, Katariina vastaa. Hän on henkisenä tukena ja soittamassa ambulanssia, jos hypyn sijaan teemmekin kuperkeikan.

Verryttelyt sujuvat jouhevasti, Piuku kuuntelee minua, laukkaa reippaasti, ei epäröi esteillä, ponnistaa mistä pitääkin, käyttää kaulaansa ja selkäänsä ja niitä jalkojaan!! Ihanaa, ei yhtään kopsahtelua roikkuvien jalkojen takia, tamma nostaa koipensa nopeasti riittävän ylös ihan kuten kuuluukin.
Ensimmäiset vähän isommat esteet, jotka hyppään Piukun kanssa, ovat tavallinen tukki ja rengaseste. Esteet on tuotu lähelle kiinteästi paikoillaan olevia trakehnerhautaa ja kulmaestettä, jotka kutkuttavat minua vallan hirveästi. Muutama hyvä hyppy tukille ja rengasesteelle näitä yhdistellen, mukaan talon mallinen kapea tarkkuueste, siitä hyvä linja trakehnerhaudalle. Piuku on juuri niin reipas, rohkea ja varma kuin kenttähevosen toivoo olevankin. Se vastaa apuihini hienosti, selkeästi nauttii hyppäämisestä, innostaan huolimatta ei koeta kiirehtiä esteille. Selkeästi kunnioitus kiinteitä esteitä kohtaan on suurempaa kuin herkästi kannattimiltaan pomppaavia rataestepuomeja.

Lopulta otan pienen radan; rengasesteeltä tukille, siitä tarkkuuseste ja trakehnerhauta, uudestaan rengasesteelle ja lopulta kulmaeste. Ja voi että minä manasin, kun Katariinanmokoma ei kuvannut, miten hyvin meillä meni! Hänen hevosellaan!! Piuku oli nimittäin ihan liekeissä, pelkästään hyvässä mielessä. Niin keskittynyt ja motivoitunut, selkeästi radasta yhtä innostunut kuin minäkin. Erinomainen laukka ja erinomaiset hypyt, ponnistus just mistä pitääkin ja niin sujuva suoritus, että nyt vähän kehun itseäni.
”Joku kerta haluan nähdä sut Piukun kanssa maastoesteillä, teillä menee varmasti vielä paremmin!” Katariina myhäilee tyytyväisyyttään.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!