Väjen Meripihkauni

Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi:	Väjen Meripihkauni, "Pihka"	Syntynyt:	01.08.2020 4v 01.12.2020
Rekisterinumero:	VH20-018-0690	Rotu & sukupuoli:	Suomenhevostamma
Säkäkorkeus:	163cm	Väritys:	Tummanrautias
Kasvattaja:	Haltiasalo	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kenttäratsastus	Koulutustaso:	CIC1

• tähdätään SV-tilaisuuteen

• tähdätään KEV-tilaisuuteen

• kantakirjakelpoinen

Toisinaan nimi on enne. Tässä tapauksessa Meripihkaunen ”uni” osui turhankin hyvin kohdilleen, vähän se Pihkakin. Unelias, rauhallinen, miltei tappavan tasainen, potkustartattava, sentään ehdottoman luotettava rautahermo. Pihkan kanssa niin arki, juhla kuin kilpahumu sujuu rauhallisissa merkeissä. Välillä turhankin rauhallisissa.

Käytöstapojen puutteesta Pihkaa ei kyllä voi syyttää, korkeintaan kengittäjä, kun Pihka toimituksen aikana torkkuessaan saattaa vahingossa nojailla kengittäjään. Mitkään äänet tai tuntemukset (vahingossa liian kylmä pesuvesi, sähköistynyt loimi, linimentti, eri kovuiset harjat..) eivät Pihkaa hetkauta. Tamma vain olla möllöttää, joko katselee ihmistä leppoisan uteliaana tai torkkuu. Eläinlääkäriä ihan naurattaa, harvempi potilas kuulemma meinaa torkahtaa hampaiden raspauksen ajan. Tämä hyvin mutkaton suhtautuminen kaikkeen sekä täydellinen luotto ihmiseen tekevät Pihkasta ehkä tallin helpoimman hoidokin. Kiltti tamma hätkähtää horroksestaan hereille nostaakseen jalkansa, siirtyäkseen, ottaakseen kuolaimet suuhunsa ja niin edelleen, kun sitä vähän herättelee. Muutenhan raudikko torkkuu onnesta soikeana, kun joku sitä harjaa, huomioi ja rakastaa.
Talutettaessa Pihka meinaa olla niitä perässä vedettäviä hevosia. Se ei lähde omin nokkineen maistelemaan tienvierusten voikukkia, eikä myöskään muutu pörhisteleväksi vappupalloksi tuulisella säällä tai tarhakavereidensa vetäessä rallia. Tämmöinen lastenkin talutettavissa oleva hyvätapainen, rauhallinen mate.. kävelijä.

Kapasiteettiahan Pihkalta ei puutu. Liikkeiltään tamma on vähän sellainen perusputte, käynnissä takasten liike on vähän ahdasta, ravissa ja laukassa liike on väljempää. Yliastunta on riittävä, ei mitenkään erinomainen, liike on vähän matalaa, mutta tasatahtista ja pehmeää. Pihkalla on mielettömän vakaa askel ja hyppy, tämän hevosen tasapaino ja varmuus on aivan uskomatonta. Hyppytekniikka on muutenkin Pihkan parhaita puolia; vaikka ponnistus saisi olla vähän terävämpi ja hyppy nopeampi, Pihkan kaulan, selän ja jalkojen käyttö on moitteetonta. Lisäksi unisella suomineidolla on estesilmää naapurikarsinoille asti, kykyä paikata omia ja ratsastajansa virheitä, hakea ponnistuspaikat itsekseen ja kammeta itsensä esteiden ylitse hankalammastakin paikasta. Hieman yllättäen tiukatkaan kurvit tai lyhyet lähestymiset eivät ole Pihkalle ongelma – voisi kuvitella, että esteestä pitää tiedottaa todella hyvissä ajoin!

Pihka pitää kuitenkin herätellä hyvin, ennen kuin sillä hypätään, tai tehdään oikein muutakaan. Tamma on kaikessa osaamisessaan se tappotasainen työmyyrä, joka kyllä osaa ja hyvin osaakin, muttei loista samalla tavalla kuin näyttävämmät lajitoverinsa (mikä ei tietenkään poista sitä teknistä osaamista). Koulupuolella Pihka ei ole aivan yhtä loistokas kuin esteillä, tasaisen hyvä seiskan hevonen kuitenkin. Mutta se liikkeelle saaminen! Valitettavasti Pihkan joutuu potkustarttaamaan, toisinaan tuntuu, että melko rumastikin. Talutusratsuna ja hölkkämaastojen humputtelukaverina Pihka toimii aina, se kunnon työteko taas vaatii valitettavan paljon patisteluja. Kaikkein ikävintä tässä on, ettei raudikko edes ole mitenkään haluton liikkumaan, se vain on vähän uninen, tahmean oloinen ja ylitsevuotavan rauhallinen. Kun moottorin saa käyntiin, Pihka tekee mielellään kaiken siltä pyydetyn, ei todellakaan kuumu, eikä vedä hernettä nenään epäselvistä tai suoranaisen rumistakaan avuista. Mitään liikunnan riemua Pihkasta ei kuitenkaan välity, korkeintaan maastoesteillä, ja sielläkin vain hillityssä määrin.

Tuli eteen mitä tahansa, kotona tai vieraissa paikoissa, Pihkan rautaiset hermot eivät petä. Tamma on kokenut trailerimatkan aikana vähän räjähtäen puhjenneen renkaan, metsässä vastaan rymistelleen hirven ja ties mitä, mutta mikään ei ole jättänyt Pihkaan sen suurempia henkisiä arpia tai epävarmuuksia. Totta kai tämäkin pakoeläimenä säikkyy ja säpsyy, mutta hyvin maltillisesti. Traileriin (sekä rekkaan) Pihka kävelee edelleen yhtä rentona kuin ennenkin, eikä se tunnu stressaavan matkustamista. Maastoilukin on edelleen mukavaa, oikeastaan mukavampaa kuin kentällä työskentely. Kilpailutilanteissa Pihka ei syty, se ei ole mikään synnynnäinen voittajapersoona, muttei toisaalta myöskään hermostu kaiken hulinan ja jännityksen vuoksi. Ei ole mitenkään uutta, että Pihka torkkuu varikolla, vaikka matkaseuransa esittelisi silmänvalkuaisiaan jokaiseen ilmansuuntaan.

Pihka on todellinen luottohevonen. Uninen, potkustartattava luottohevonen, mutta luottohevonen yhtä kaikki. Ei kaikista ole herättämään ihastuneita huokauksia upeiden ravilisäysten tai ihan jo katseesta säkenöivän karisman vuoksi, eikä onneksi tarvitsekaan. Ennemmin tämmöinen heräteltävä rautahermo kuin jokaisesta rasahduksesta slaagin saava hermokimppu.

Luonteen on kirjoittanut Lissu ♥

Sukutaulu

i. Champion Vähäpellon Kaamosuni sh, rautias, 163cm KTK-II	ii. VSN World Ch Kaamospeikko sh, tummanrautias, 163cm KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, YLA2, JL C	iii. Musta Rakkaus sh, kulomusta, 165cm
		iie. Elon Leinikkä sh, tummanrautias, 160cm
	ie. VSN World Ch Lehmusneito sh, rautias, 158cm KTK-I	iei. Lehmuskulkija sh, vaaleanrautias, 158cm
		iee. Talvenneito sh, punarautias, 153cm
e. Navajan Meripihkakiitäjä sh, punarautias, 161cm KTK-II, KEV-II	ei. Myrskykiitäjä sh, tummanrautias, 163cm KTK-II	eii. Myrskynnielijä sh
		eie. Ajaskiitäjä sh
	ee. Meripihkaroihu sh, rautias, 156cm KTK-II	eei. Roihahdus sh
		eee. Meripihkapää sh

Isälinja: Vähäpellon Kaamosuni - Kaamospeikko (2)

Emälinja: Navajan Meripihkakiitäjä - Meripihkaroihu (2)

Jälkeläiset

o. Varsan nimi

00.00.2013

e/i. Vanhemman nimi

Omistaja tähän

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1907.08
nopeus: 440.33
kestävyys: 440.33
hyppykapasiteetti: 513.21
rohkeus: 513.21

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 5 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Pihkan ja Aino Kurkisen sileätreenailuja, 417 sanaa (VRL-12701)

Katariina varoitteli minua hyväntahtoinen hymy huulillaan ja pilke silmäkulmassaan, kuinka Pihka on vähän uneliasta mallia, sellainen hevonen, joka pitää tosissaan herätellä, eikä siihen riitä kevyt peitonkulman nykäisy. Hoitaessani tammaa valmiiksi treeniä varten totesin mielessäni varoituksen varsin aiheelliseksi, Pihka kun katseli inua hetken uteliaana ennen kuin alkoi torkkumaan. Ainakin se silminnähden hätkähti, kun sai harjauksen jälkeen satulan selkäänsä. Kiltin, hyväpäisen hevosen ilme ja silmä Pihkalla kyllä on, ja onhan se mahdottoman suloisen ja sympaattisen näköinen.

Toivoin tamman unisuuden karisevan matkalla tallista kentälle, tai jäävän viimeistään alkukäynteihin. Pihka kuitenkin kulki perässäni vastaheränneen oloisena, rentona, mutta kovin hidasaskelisena. Hienosäätäessäni jalustinhihnoja sekä kiristäessäni satulavyötä Pihka ihan lepuutti toista takastaan. Tämä tamma tuskin tulee kärsimään stressiperäisistä oireista elämänsä aikana.
Kirkas auringonpaiste ja siitä johtuva silmien räpyttely tai siristely ei riittänyt poistamaan unihiekkoja Pihkan silmistä. Tamma liikkui miltei tahmeasti, apuihin se vastasi pienellä viiveellä. Onneksi minulla ei ollut kiire. Kävelimme Pihkan kanssa ympäri kenttää, uraa mukaillen, ristiin rastiin, laajoin kaarin ja suorin linjoin, välillä pysähtyen ja peruuttaen. Pyysin hieman pidempää askelta, vähän lyhyempää, täyskaarto tuonne, kolmikaarinen kiemuraura koko kenttää hyödyntäen, hetki ravihölkkää. Lisää käyntiä, vähän lyhyempi ohja, asettelua ja taivuttelua. Unihiekka tuntui kuitenkin pysyvän Pihkan silmissä, kenties se oli valunut kavioihinkin asti, sen verran raskailta tamman jalat tuntuivat sen madellessa eteenpäin.

Hiljalleen Pihka alkoi reagoida nopeammin, sen askel keveni, yleinen unisuus ja voimattomuus alkoi väistyä. Käynti parani huomattavasti, samaten ravihölkkä, jota aloin hiljalleen työstämään samaan tapaan kuin käyntiä, pysähdysten, peruutusten ja temponvaihteluiden kautta. Kaarilla Pihka alkoi taipua pehmeämmin ja joustavammin, samalla myös suoristuminen muuttui sujuvammaksi. Tietenkin myös kulmat paranivat huomattavasti. Lopulta vaihdoin erilaiset ympyrät, kaaret ja lävistäjät pohkeenväistöön, ensin käynnissä, sitten ravissa. Pituushalkaisijalta uraa kohti, ja heti väistön jälkeen laukannosto. Pohkeenväistö on erinomainen tapa tehostaa, parantaa laukannostoa, ja harjoitus sopii Pihkan kaltaisille ratsuille kuin nenä päähän. Pohkeenväistö herkistää hevosta valmistellen sitä laukannostoon kuin itsestään.
Muutaman ensimmäisen väistön aikana Pihkan hieman voimaton, mukana roikkuva takaosa hidasti ja heikensi suoritusta. Kunhan sain tamman takaosankin kunnolla mukaan, väistö pysyi suorana ja tahdikkaana, tamma itse heti huomattavasti ryhdikkäämpänä, ja laukannostot olivat juuri niin tarkkoja ja voimakkaita kuin toivoinkin. Laukka pyöri hyvin, Pihkan hyvä ryhti pysyi yllä ja takaosa työnsi alle. Olin äärettömän tyytyväinen, ja jokaisen suorituksen sekä pienten pitkin ohjin käveltyjen huolipätkien aikana kehuin ja taputtelin tammaa vuolaasti. Ilokseni Pihka suoritti tehtävän molempiin kierroksiin, niin käynnissä kuin ravissa aivan yhtä hyvin.

Loppukäyntien aikana Pihka tuntui jo aivan eri hevoselta kuin mitä alkukäynneissä. Rentona, pää alhaalla, etenevin eikä matelevin askelin kävelevä Pihka tuntui älyttömän hyvältä, ehkä yhtään ihmettele Katariinan ja Pihkan kilpailumenestystä. Isoin haaste lienee tamman tarvitsema verryttelyaika.