Vaalaman Metsänneito

Kuvista kiitos C!

Perustiedot

Virallinen nimi:	Vaalaman Metsänneito, "Keiju"	Syntynyt:	17.02.2020 4v 17.06.2020
Rekisterinumero:	VH20-018-0228	Rotu & sukupuoli:	Suomenhevostamma
Säkäkorkeus:	157cm	Väritys:	Punarautias
Kasvattaja:	Vaalama	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kenttäratsastus	Koulutustaso:	CIC1

• KEV-II 02.07.2020 pistein 30

• SV-I 20.05.2020 pistein 31,45

• (R) KTK-I 31.10.2020 pistein 80

• VIR MVA Ch myönnetty 02.08.2020

Mitä tarkoittaa viisas hevonen? Siitä tulee helposti mieleen elämää nähnyt ja nuoruuden myrskyt selättänyt notkoselkä, jonka viisaus näkyy siinä, ettei se välttämättä vain jaksa tehdä numeroa mistään, ja suostuu ilomielin erinäisiin asioihin. Itseasiassa, tuo kuvaus sopii varsin hyvin Keijuun, joten kai se sitten sanalla kuvattuna on viisas. Mikään vanhus se ei toki ole, mutta on aina käyttäytynyt ikäistään kypsemmin. Se on aina ollut miellyttävä myös kouluttaessa ja varsavuosina. Sillä välin kun muut parivuotiaat koettelivat rajojaan ja hyppyyttivät ihmisiä milloin minkäkin konnankoukun perässä, Keiju on tyytynyt lämpimään talliin, ruokaan ja hellyydenosoituksiin. Sellainen se on edelleen, varmasti nämä piirteet tekevätkin siitä yhden tallin suosituimmista hevosista.

Keijun kanssa on mukava puuhailla kaikkea laidasta laitaan. Keiju on toiminut monelle mallihevosena letittämisen, klippaamisen, vikeltämisen, lastaamisen ja monen muun asian mallikappaleena. Tamma nauttii siitä, että sen ympärillä tapahtuu ja on hälinää. Se on kuitenkin aika itsenäinen, eikä esimerkiksi juurikaan välitä muista hevosista. Päin vastoin, Keiju pitää huolen omasta reviiristään, eikä sinne muilla nelijalkaisilla ole asiaa - paitsi muutamalla harvalla ja valitulla. Ihmisten suhteen Keiju on myös avoin, se on aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin.

Ratsuna Keiju on aika moniulotteinen. Lähtökohtaisesti se on hieman tahmean puoleinen. Kentälle saavuttua siihen saattaa iskeä vuosisadan väsymys ja ratsastaja turhautuu siihen hyvin nopeasti. Toisinaan taas se on pirteämpi, mutta ei todellakaan tee enempää, kuin on pakko. Kun Keijulla tehdään kunnon treeniä tai lämmitellään kisoissa, on suotavaa ottaa kättä pidempi mukaan muistuttamaan tahdin tarpeellisuudesta. Kun tammalle asettaa odotukset heti lämmittelyssä, se toimii huomattavasti paremmin itse suorituksen aikana. Hyvällä lämmittelyllä Keiju vie ratsastajan varmasti maaliin. Keijun rauhallisuus, joustavuus ja varmuus tekee siitä mainion kenttähevosen. Kouluosuudessa se voisi olla ehkä ei-niin-rauhallinen, mutta kun Keijulle tarjoaa oikeasti tekemistä, eikä vain suorita pakollisia liikkeitä, senkin saa syttymään. Sen sijaan esteillä ja maastossa Keiju on huomattavasti vauhdikkaampi. Itse rauhallisuutena sillä on selkeä pieni quilty-pleasure olla kova mimmi, ja painella metsikössä kuin ylväs täysiverinen kettujahdissa. Keijun paras ominaisuus ratsuna on varmasti se, että siihen voi luottaa kaikissa tilanteissa.

Tamma nauttii rauhallisesti ja tasaisesta arjesta, johon ei rutiinien osalta sisälly liikaa yllätyksiä. Siksi kotitallilta lähtö on joskus hieman stressin paikka, eikä Keiju ole lastaamisessa läheskään aina oma itsensä. Se saa helposti kohtauksen päälle ja pitää traileria merkkinä jostain kamalasta asiasta. Kyllä sen sinne lopulta saa, ilman väkipakkoakin, mutta ei siitä mitenkään erityisesti nauti. Kun ollaan kohteessa, Keijun voi kuulla huokaisevan helpotuksesta; "ai, me tultiinkin vaan kisoihin". Keiju on kisapaikoilla paljon skarpimpi, mutta suorituksen suhteen kannattaa alkulämmittely silti tehdä huolella jokaisen lajin suhteen.

Luonteen on kirjoittanut Cery

Sukutaulu

i. Kuuralehdon Metsänpoika sh, rautias, 157cm	ii. Marrasmurhe sh, rautias, 161cm	iii. Murheinen sh, rautias, 164cm
		iie. Maalistaika sh, ruunikko, 159cm
	ie. Hämyveden Mirna sh, ruunikko, 162cm	iei. Piikun Renni sh, rautias, 162cm
		iee. Hämyvetten Malinka sh, ruunikko, 156cm
e. Mörkövaaran Sointu sh, rautias, 153cm	ei. Vadelmaniityn Röhnö sh, vaaleanpunarautias, 155cm SLA-I*, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, YLA2	eii. Vadelmaniityn Riepotus sh, rautias, 158cm
		eie. Vadelmaniityn Tutu sh, vaaleanrautias, 150cm
	ee. Siljana sh, punarautias, 157cm SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II	eei. Karvinen sh, rautias, 159cm
		eee. Sinjaana sh, punarautias, 155cm

Isälinja: Kuuralehdon Metsänpoika - Marrasmurhe (2)

Emälinja: Mörkövaaran Sointu - Siljana (2)

Jälkeläiset

ori Väjen Kuunpoika	syntynyt 10.09.2020	orista Runon Kuutomu	jäi kotiin
ori Väjen Metsänkuningas	syntynyt 02.12.2020	orista Snillin Joonatan	omistajana VRL-08179

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 2462.78
nopeus: 628.18
kestävyys: 628.18
hyppykapasiteetti: 603.21
rohkeus: 603.21

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 6 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Maastoestevalmennus 251 sanaa, valmentajana Minni

Ratsukko saapui kanssani kentälle samaan aikaan joten autoin ratsastajan Keijuksi esitellyn punarautiaan selkään ja annoin tuon verrytellä ratsunsa loppuun omatoimisesti, sillä he olivat käyneet jo maastossa kävelemässä alkukäynnit. Keiju ei ihan heti näyttänyt kisahevoselta, ehkä enemmänkin ratsastuskoulussa vuosia työnsä tehneeltä suomi putelta, mutta kunhan ratsastaja sai sen vain muistamaan että omakin moottori on olemassa ja liikkeen suunta on eteenpäin, alkoi tammasta näkymään se, että se osasikin jotain.

Tehtävällisesti tänään ei tehny mitään vaikeaa tai maata mullistavaa ratsukolle, vaan tehtävät saivat pysyä loivassa kiemurassa sekä isoissa ympyröissä. Tehtävien aikana ratsastaja sai pitää enemmänkin huolen siitä että Keiju liikkui reippaasti eteenpäin ja tehtäviin yhdistettiinkin temponmuutosta askeleessa reippaampaan suuntaan. Käynnissä Keiju tarvitsi hieman muistutusta siitä että kaviot voivat liikkua eteenpäin omatoimisesti, mutta ravissa ja varsinkin laukassa tamma alkoi löytämään omaa moottoriaan ja oikeastaan ihan kivaakin liikettä.

Kunhan Keijua vain saatiin liikkumaan eteenpäin, sai ratsastaja pyytää tammaa liikkumaan ihan reippaastikkin eteenpäin ja varsinkin Keijun laukka rullasi todella hienosti molempiin kierroksiin ja pienen reippaamman laukkapätkän jälkeen tamman raviin tuntui myös löytyvän uutta liidokkuutta. Loppua kohden Keiju tuntui näyttävän ihan eri hevoselta kuin mitä se oli ollut valmennuksen alkaessa ja kehuinkin ratsastajaa suuresti siitä muutoksesta mikä tammassa oli tapahtunut.

Ennen kuin ratsukko pääsi aloittamaan omatoimiset loppuverryttelyt pyysin ratsastajaa suorittamaan vielä kenttäkilpailujen kouluohjelman lävitse ja ratsukon suorittaminen oli todella hyvän näköistä, ja minusta tuntuikin että valmennuksen alussa tulos ei olisi ollut yhtä hyvä. Ratsastajan ilmeestä oli myös huomattavissa miten tyytyväinen tuo oli valmennukseen ja sen onnistumiseen ja sainkin hyvin innostuneen kuuloisen selvityksen ratsastajan fiiliksistä kysyessäni tuolta mielipidettä valmennuksesta.