Viehättävän Kulomarja

Päiväkirjamerkintä 507 sanaa Nikkin kirjoittamana

Mara on oikeasti mitä ihanin hevonen, mutta toisinaan sitä pääsee puolivahingossa syvä huokaisu, kun sen liikuttaminen osuu omalle kohdalle. Onnetar oli kuitenkin selkeästi puolellani, sillä tänään Maralla oli ohjelmassa maastolenkki, eikä mitään turhan vaativaa. Siispä askelluksessani oli enemmän keveyttä, kun suuntasin hakemaan ruunikkoa tarhastaan, kuin siinä olisi ollut, jos edessä olisi ollut koulutreeni; Maran kanssa koulutreenit on enemmän treeniä ratsastajalle, kuin hevoselle.

Tamma tuli ravaten portille vastaan, valmiina tekemään ihan mitä vain, ja antoi leivänkannikan myötä ottaa kiinni; Vaikka tuskinpa se olisi lähtenyt karkuun muutenkaan. Möhköfantti seurasi reippaasti narun päässä, ja parkkeerasi kuuliaisesti tallikäytävälle, jossa sidoin sen nopealla tallisolmulla kiinni, ihan noin kaiken varalta. Ruunikko rentoutui jo, lepuutti toista takajalkaansa ja painoi silmät kiinni, kuin se olisi päättänyt käydä päiväunille. Joskus Maraa kävi sääliksi; Sille oli jaettu luonteessa voittokortit, mutta ratsastettaessa sillä oli käynyt huono mäihä, ja sen takia se ei ollut kaikkien suosikkihevonen, vaikka olisi ehdottomasti ansainnut olla sitä.

Palasin tamman harjapakin kanssa ja rapsuttelin sitä harjantyvestä, lohduttaen sitä, vaikka se ei tiennytkään mitään ajatuksistani. Kumisuka pääsi töihin, sillä Mara oli jo alkanut kasvattamaan talviturkkiaan, joka ei sekään ollut tallilaisten suosikkiasia maailmassa, tammasta kun tuli talvisin oikea karhu. Suka sai tammasta irti melko paljon karvaa, ja hetken ajan pohdin, että pitäisikö Marasta tehdä tallilaisille tyynyjä joululahjaksi. Siitä irtoaisi varmasti täytteet moneen tyynyyn. Pohdiskelin tamman karvamäärää samalla, kun syötin sille porkkanan ja jatkoin tamman harjaamista, jotta se joskus olisi harjattu.

Päätin heittää Maralle selkään ainoastaan enkkuviltin ja mennä ilman satulaa. Hain jakkaran, jonka avulla kiipesin tamman selkään, ja lähdin pitkin ohjin liikkeelle. Ruunikkoa ei näyttänyt satulan puute haittaavan, joten suuntasimme kohti maastoa. Mara saisi treenata vähän ylä- ja alamäissä, mutta ensimmäiseksi tärkeää oli lämmitellä se kunnolla. Tamma sai kulkea hyvän tovin pitkin ohjin, ennen kuin keräsin ne ja pyysin sitä nostamaan käyntinsä tempoa. Hevonen kuunteli ja vaihtoi hieman isommalle vaihteelle. Hiljaa hyvä tulee.

Mara rupesi hiljalleen vetreytymään ja siltä uskalsi pyytää ravia. Tamman ravi ei ollut erityisen mukava istuttava, etenkään ilman satulaa, mutta ei se nyt pahinta kyytiä ollut, mitä miesmuistiin on tunnettu. Ainakin tamma yritti parhaansa ja halusi olla mieliksi. Ruunikko ravasi suhteellisen tasaisen pätkän loppuun, ja sai sitten alkaa kiivetä ylämäkeen. Mäki yli sen verran jyrkkä, että nojasin Maran kaulalle ja käytin hetken hyödyksi halimalla ruunikon kaulaa, kuten ammattilaisen tietysti kuuluu. Kenties oli parempi jättää mainitsematta Katariinalle. Luotettava suomalainen kiipesi mäen laelle, ja sen askellus rupesi pikkuhiljaa vetreytymään kunnolla. Toinen suora ja tasainen pätkä tarjosi mahdollisuuksia alkaa kevyesti taivuttelemaan tammaa, joka teki tunnollisesti mitä pyydettiin. Alamäessä Mara kulki aluksi hitaammin, mutta muutaman mäen jälkeen sekin alkoi sujumaan. Ruunikko sai ottaa jopa yhden pitkän laukkapätkän ja laukata ylämäkeenkin, minkä jälkeen Mara sai kaulataputuksia ja paljon kehuja.

Maastolenkki oli loppujen lopuksi varsin onnistunut, tamma oli selkeästi saanut siitä jotakin irti, mutta se ei ollut ollut liian rankka. Tamma oli kevyesti hionnut viltin alta, joten sukimisen jälkeen Mara sai toisen porkkanan ja pääsi sitten karsinaansa kuivumaan. Rapsuttelin tammaa vielä korvien takaa ja harjantyvestä, johon Mara vastasi sulkemalla silmänsä ja nuokkumalla rapsutusten alla. Kehuin sitä sen tämänpäiväisestä suorituksesta, mutta ruunikko näytti niin puoliuniselta, että kenties se ei edes kuullut.

Kouluvalmennus Viehättävän Kulomarja, valmensi Lissu T., 420 sanaa

Katariinan ja Maran alkuverryttelyt tuntuivat olevan taivutusta ja suoristamista, taivutusta ja suoristamista uudelleen ja uudelleen enemmän kuin mitään muuta. Erilaisilla taivutustehtävillä vähän kömpelönpuoleinen Mara kuitenkin löysi toivottua tahtia ja tasapainoa liikkumiseensa, ja onhan taivuttelu muutenkin erinomaista (verryttely)treeniä.
”Vielä yksi koko kentän kokoinen kahdeksikko harjoitusravissa”, huikkaan kulmaa lähestyvälle Katariinalle, ”tämä ravi on oikein hyvä, pidä tämä läpi koko kahdeksikon.” Nainen valmistelee kulman, Mara kantaa etuosansa hyvin, mutta takaosa jää laahaamaan. Tamma ei sentään.. rojahda, leviä, sisäjalkansa päälle, mitä aivan ensimmäisissä kulmissa näkyi. Kahdeksikon ensimmäiselle ympyrälle ratsukko lähtee hyvässä ravissa, alkuympyrä sujuu hienosti, ennen käännöstä tamma kuitenkin sekoaa askelissaan, ravin tahti häviää hetkeksi, eikä käännös ole yhtä sujuva kuin se olisi voinut olla. Hetken haparoinnin jälkeen Mara kokoaa itsensä Katariinan avustuksella, ratsukko tekee oikein sievän kaaren ja siistin suunnanmuutoksen takaisin ensimmäiselle ympyrälle. Maran takaosa uhkaa taas jäädä jälkeen, mutta Katariina saa niin sanotusti pidettyä paketin kasassa takaisin uralle asti.

Ympyröiltä siirrymme kolmikaariselle kiemurauralle, edelleen harjoitusravissa. Katariina ratsastaa tasakokoiset kaaret, mutta Mara-paran suoritus jää hieman aaltoilevaksi. Etenkin keskimmäisellä kaarella rentous katoaa hetkeksi, askel kadottaa ilmavuuttaan ja joustavuuttaan, mitä Mara sitten paikkaa vähän turhankin reippaalla takaosalla työntämisellä, eikä vähän etupainoiseksi valahtanut etuosa meinaa ehtiä alta pois. Ja taas tahtirikkoja.
”Ei mitään, korjaa tilanne rauhassa. Se on kyl just mitä sanoit, tomera ja yritteliäs, mutta aika kömpelö. Vertyy hitaasti?” Katariina nyökkää korjaillen samalla Maran muotoa sekä ravin tahtia. Kolmas kaari alkaa hieman haparoiden, uralle ratsukko siirtyy hallitusti samassa hyvässä ravissa, jossa kaaritehtävä aloitettiinkin.
”Uusiksi vaan. Mara vastaa kyllä hienosti apuihin, se selkeästi yrittää parhaansa. Sisäpohje, ulko-ohja, keskivartalo piukkana.” Päättäväinen ilme kasvoillaan Katariina jatkaa ratsastamista, seuraavaan kulmaan, kohti uutta kahdeksikkoa.

Hitaasti, mutta varmasti, Marakin alkaa näyttää vaativa B -tasoiselta kouluhevoselta. Katariina tosin näyttää tekevän moninkertaisen työn verrattuna siihen, mitä vastaavat liikkeet (pätkiä avo- ja sulkutaivutusta, suuria puoliympyröitä keskilaukassa) niin sanotusti normaalisti vaativat. Tai ainakin eri hevosella. Vaikka punakynälista on tällä kertaa harvinaisen pitkä, Mara tekee ihastuttavan hyvällä asenteella ja periksiantamattomuudella töitä – ja niin tekee Katariinakin! Jokainen hyvä pätkä tuntuu tyrmäykseltä tärkeässä nyrkkeilyottelussa sen miljoonabuhjettileffan viime metreillä. Ensimmäiset laukkatehtävät ovat yhtä yritystä ja erehdystä Maran esitellessä ilmeisesti koko omintakeisen repertuaarinsa, jolla hevosen kehon on mahdollista liikkua epäsuhdasti. Kaikesta huolimatta viimeiset ravitehtävät näyttävät jo vallan hyvältä, kun hevosen etu- ja takaosa tekevät yhtäläisesti töitä, kokoaminen ei ole liioiteltu tai vajaa, tahtirikkoja ei tule, paketti leviää vasta jokunen askel ennen pyytämääni pysähdystä. Peruutukseen Katariina saa kuitenkin korjattua tilanteen.
”Erikoinen kaveri! Tiedätkö, nyt lähdetään kyllä teidän keittiötä pidemmälle kahvittelemaan, minä tarjoan. Kehu ja kiitä Maraa sekä taputa itseäsi olalle, kaikki ei nyt mennyt putkeen, mutta te ette luovuttaneet! Hyvä te!”

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!